FSB:n päämaja Moscow, Kuznetsky Most Street 24 (Wikipedia/ Venäjän turvallisuuspalvelu)
Vaikka suomalaisilla yhtiöillä on periaatteessa erittäin hyvä maine meidän maassamme, niin kuitenkin ulkomailla toimiessaan myös suomalaiset yhtiöt tai niiden edustajat ovat saattaneet toimia korruptiota edistävästi. Eli suomalaisten yhtiöiden yhteyshenkilöt ulkomailla ovat saattaneet tarjota lahjuksia esimerkiksi toisen valtion virkamiehille, jotta nämä suosisivat heidän toimeksiantajiaan. Tai sitten suomalaiset liikemiehet ovat myös itse saattaneet tarjota tai osallistua lahjusten tarjoamiseen ulkomailla oleskellessaan. Meillä Suomessa kyllä korostetaan jatkuvasti sitä, kuinka korruptiovapaa vyöhyke meidän maamme oikeastaan on, ja olemme aina olleet ylpeitä siitä, että olemme maailman vähiten korruptoituneiden maiden listoilla.
Mutta miten sitten olemme toimineet ulkomailla? Siis jos ajatellaan että esimerkiksi Venäjällä korruptio on melkein maan tapa, ja viranomaisten lahjominen on hyvin yleistä, niin voimme kyllä olettaa, että ainakin joku tuolla itäisessä ihmemaassa on sekaantunut korruptioon sekä viranomaisten lahjomiseen. Nimittäin muuten Venäjällä ei tehdä bisnestä. Mutta tietenkin jos tuollaisia tapauksia lähdettäisiin tutkimaan tarkasti, niin ensin pitäisi kysyä sitä, että onko suomalainen yrittäjä tiennyt mahdollisen venäläisen kumppanin lahjovan viranomaisia?
Siis jos kyseessä on yhteisyritys, missä on mukana sekä venäläisiä että suomalaisia yrittäjiä, niin ovatko suomalaiset oikeasti edes käyneet Venäjällä? Vai onko kaikki yhteydenpito kumppanien välillä tapahtunut Suomessa, mikä voisi olla ehkä hyvinkin sopia paremmin venäläisille että myös suomalaisille. Tuolloin esimerkiksi netissä lausutut kommentit eräistä Venäläisten viranomaisten tyyleistä hoitaa asioita eivät vaikuta suomalaisten asemaan sekä oikeuteen saada viisumeja. Eli venäläinen osapuoli hoitaa noissa tapauksissa tuotteiden markkinoinnin sekä jakelun Venäjällä. Ja Suomalaiset suorittavat länsimaisten tuotteiden ostot, ja ne viedään rajan yli rekoissa, joissa on Venäjän kilvet.
Tuolloin venäläiset hoitavat asiat kotimaassaan, koska he tuntevat venäläisen virkamiestavan. Ja jos sitten esimerkiksi FSB tekee ratsian toimistoon, niin riskin kantaa venäläinen osapuoli. Ongelma vain on siinä, että ulkomaankauppaan tarvitaan FSBn lupa. Jos tuon halutun luvan haluaa saada, niin silloin pitää vastata myöntävästi myös FSBn ehdotuksiin. Eli kuten olen kauan sitten kirjoittanut, niin oligarkki ei ole yksityishenkilö siinä mielessä kuin esimerkiksi suomalainen yrittäjä. FSB saattaa pyytää oligarkeilta esimerkiksi sitä, että he ostavat kiinteistöjä tai huoneistoja jostain tietystä paikasta, ja sitten antavan noiden kiinteistöjen käyttö-oikeuden suoraan FSBlle.
Samoin jos venäläinen lähtee ulos maastaan, niin FSB saattaa pyytää pieniä tuliaisia kuten matkapuhelimia tai tietokoneita vastalahjaksi viisumista. Ja jos FSBn pyyntöihin vastataan kieltävästi, niin seuraavaksi edessä on todella pahoja vaikeuksia. Eli henkilö saatetaan savustaa ulos työpaikastaan, ja hänen elämästään tulee hyvin vaikeaa.
Eli kyseessä on tuolloin kaksoisyritys. Tuo yritys saattaa viedä esimerkiksi elektroniikkaa Venäjälle, ja sitten ostaa sieltä puutavaraa tai muita asioita, jotka Venäjällä ovat halpoja. Eli raha liikkuu tuolloin lähinnä suomalaisessa pankissa. Ja riski menettää sijoitus on tuolloin hyvin vähäistä. Suomi on ennen kauppasulkua ja talouspakotteita ollut maa, jonka kautta Venäläiset ovat voineet hoidella sijoituksiaan länsimaissa. Tuolloin sijoitustoimintaan tarvittavat rahat siirretään ensin suomalaiseen pankkiin, jotta niiden alkuperä ei näy niin helposti. Sitten rahaa vain käytetään esimerkiksi huoneistojen sekä kiinteistöjen ostoon länsimaissa.
https://yle.fi/a/74-20004271
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4j%C3%A4n_turvallisuuspalvelu
https://yhteisojahistoria.blogspot.com/
Kommentit
Lähetä kommentti