Aiheuttaako internet sekä älypuhelin aivomätää?

Aiheuttaako internet sekä älypuhelin aivomätää? Tai pitäisikö älypuhelin kieltää alle 18 vuotiailta, kuten futurologi Roope Mokka on esittänyt. Hänen mielestään älypuhelimet vievät lapsilta vapauden. Siis mitä ne vievät lapsilta? Sosiaalisen median lukutaito tarkoittaa sitä, että henkilö kykenee erottamaan milipiteen totuudesta. Eli se että ihminen etsii draamaa, hakee tietoja jostain äärimmäisestä asiasta, kuten ääriliikkeiden edustajien mielipiteitä vääristää hänen mielikuvansa siitä, millainen on niin sanottu enemmistön mielipide. Tai mikä on sovelias tapa ilmaista omia mielipiteitä. Eli pahimmillaan internetistä tulee ikään kuin elokuvien jatke. Paikka jossa jaetaan tietoa, ja mielipiteitä, jotka ovat jonkun muun sinne tuomia. Ennen kuin tuomitsen jonkun ideologiasta, niin voin sanoa, että kaikilla ihmisillä on oma ideologia. 

Ei ole olemassa ihmistä jolla ei ole jotain käsitystä jostain asiasta. Tuo käsitys tietenkin muodostuu omien subjektiivisten kokemusten kautta. Jos jotain tapahtuu, niin juuri minä, oman elämäni päähenkilö olen sen asian näkijä ja kokija. Meidän kaikkien kokemusmaailma sekä omat ajatuksemme ovat subjektiivisia, vaikka emme tietenkään sitä halua ajatella. Meidän on kerta kaikkiaan mahdoton olla olematta subjektiivisia. Kaikki mielentilamme, ajatuksemme sekä kaikki se mitä tunnemme ovat juuri meihin vaikuttavia asioita. Ne muodostuvat kokemusmaailmastamme. Tuo maailma koostuu fyysisestä sekä myös henkisestä tai välillisestä kokemuksesta. Se miten asennoidumme erilaisiin asioihin muokkaa sitä, miten tarkasti etsimme niistä virheitä. Jos etsimme pelkkiä virheitä, niin silloin meiltä saattaa jäädä koko asian sisältö täysin pimeäksi. Tilannetta voidaan verrata esimerkiksi tapaukseen jossa kirjoitelmasta on arvioitu pelkkä kielioppi kuten pisteiden sekä pilkkujen oikeat paikat, ja tekstin varsinaiseen sisältöön ei sitten ole kiinnitetty ollenkaan huomiota. 

Me voimme kehittää kieltoja, joiden avulla voimme rajoittaa sekä ainakin omasta mielestämme suojella lapsia. Mutta meidän pitäisi kyetä myös perustelemaan nuo kiellot. Eli se että joku sattui ottamaan uimahallissa kuvan omasta keski-ikäisen miehen vartalostani ja laittamaan sen internetiin sattui juuri minulle. Minä voin tietenkin ottaa tuosta asiasta hernettä nenään. Voin suuttua siitä, jyristä ja salamoida, mutta oikeuttaisiko se koko alaikäisten joukkoa koskevaan kännyköiden täyskieltoon? Siis itse en ole huomannut onko minua kuvattu noissa paikoissa, mutta jos sitä tapahtuu, niin se tapahtuu juuri minulle. Jos se tapahtuisi vaikka naapurilleni, niin silloin asia voidaan tietenkin painaa huumorilla. Mutta odotas kun se oman elämme päähenkilö, eli minä, joka katsoo peilistä  joutuu tuollaisen vääryyden kohteeksi. 

Samalla tavalla voimme ajatella esimerkiksi kriminaalipolitiikasta. Me kaikki haluamme olla humaaneja sekä kukaan meistä ei tietenkään halua kovia rangaistuksia. Paitsi silloin jos paikallisella nakkikioskilla sattuu tulemaan pieni tappelu. Silloin juuri se "minä" oman elämäni päähenkilö on se, joka viedään sairaalaan kylkiluut murtuneena. Tuossa tapauksessa eivät sitten enää rangaistusasteikot riitä, kun lähdetään hakemaan oikeutta. Siis se joka itsen potkii varmasti on vähintään sarjamurhaaja, ja hänen kohdallaan ei mitään armoa edes saisi osoittaa. 

Jos vastaava asia sattuu jollekin muulle, niin silloin edessä on tilanne, jossa voidaan vaikka kertoa pari hyvää vitsiä, ja kuten tiedämme, niin "pojat ovat poikia" eli "noin voi käydä kenelle tahansa". Kun asia sattuu jollekin toiselle, niin silloin on helppoa vähätellä tuota tekoa. Mutta kun itse joutuu vastaavan teon kohteeksi, niin silloin asia on aivan päin vastoin. Tuota tarkoittaa kokemuksen subjektiivisuus. Vain minä itse voin kokea sen, miltä tuntuu kun käsi katkeaa. Joku toinen voi kuvailla tuota asiaa, mutta vain se jonka käsi katkesi todella tietää miltä se tuntuu.

Paikka jossa ihminen selaa sekä etsii tietoa tai tiedoksi naamioituja mielipiteitä, joka tukee hänen omia ajatuksiaan sekä ideologiaansa. Siis mikä on oikeaa tai mikä on väärää tietoa? Aivan siinä vasta hyvä kysymys. Kysymys on siitä, miten laitteita käytetään. Tai oikeastaan kysymys on pohjimmiltaan siitä, että kumpi on parempi kirja vai joku elokuva? Elokuvat ovat jonkun toisen esittämiä asioita. Ne ovat ikään kuin valmiimmin käsiteltyä tai osaksi valmiiksi pureskeltua materiaalia, joissa esitetään toisen ihmisen näkemys asiasta. Elokuva ja kirja eivät ole sama asia. Kirjassakin esitetään toisen ihmisen ajatuksia, näkemyksiä sekä myös toisen ihmisen tuottamia asioita tai olioita. Kuten filosofiassa asiat on tapana ilmaista. 

Kun ihminen lukee kirjaa, tai tekstiä niin hänen aivoillaan on tilaa tuottaa omia näkemyksiä asioista. Eli teksti antaa tuolloin vain kehyksen sille, miten aivot muokkaavat mielessämme noita kielikuvia, jotka on vangittu tietynlaiseen tekstiin. Kun ihminen näkee kaiken valmiiksi pureskeltuna tai valmiiksi käsiteltynä, niin hän ei ehkä osaa tai edes halua kuvitella sitä, mikä olisi lopputulos, jos kirjan teksti muuttuisi kuvaksi hänen mielessään. Eli valmiiksi pureskeltu ajatus antaa ihmisille valmiin kattauksen siitä, mikä olisi jonkun toisen mielestä hyvä tai jopa loistava tapa pureskella tai pohtia asioita, 

Tai mikä olisi minkäkin asian kohdalla paras tai oikea tapa toimia. Ihmisillä pitää olla tilaa ajatella. Heillä pitää olla tilaa ja osaamista sekä uskallusta luoda uusia asioita ja uusia malleja. Se että me käytämme internetiä päivittäin tai jatkuvasti saattaa olla tehokas tapa tehdä töitä. Mutta miten sitten opimme ajattelemaan itse ihan niillä omilla aivoillamme. Kun me kohtaamme Internetin, niin silloin tietenkin voimme etsiä sieltä kaikkein äärimmäisimpiä malleja, joiden kautta sitten annamme lopulta jonkun toisen muodostaa malli, joka on jollekin kuin suoraan taivaasta. Mutta sitten kun puhumme toimintamalleista sekä ajattelusta, niin me kaikki varmaan haluamme kuulla, että ei ole olemassa muuta kuin se tapa, joka on sama kuin meillä. 

Siis sinuna minä tekisin sitä tai tätä. Mutta sinä et voisi olla minä. Sinä et ole minä. Sinä olet sinä, sinulla on tietenkin oikeus ilmaista oma mielipiteesi. Mutta myös meillä muilla on tämä sama oikeus. Varmasti maailma on täynnä ihmisiä, joilla on paremmin perustellut mielipiteet kuin omani ovat. Se mikä sitten tekee noista mielipiteistä sellaisia, että ne ovat parempia kuin omani tai sinun omasi onkin sitten aivan eri juttu. Kolmas osapuoli voi sanoa aina, että hän on ministerien neuvonantaja, tai että hän tekee sitä tai tätä työtä. Mutta tekeekö se noista neuvoista parempia? Siis se että ministeri noudattaa noita neuvoja tekee niistä laajemmin vaikuttavia, mutaa ovatko ne parempia? Ja jos ministeri noudattaa suoraan neuvonantajansa neuvoja, niin kumpi silloin tekee päätöksen? 

Kun puhutaan säästötoimista, niin tietenkin maamme tapa on se, että henkilöstöä vähennetään. Mistään muusta kuin henkilöstön vähennyksistä ei voida edes puhua. Toimitilojen lämpötilaa ei voida mitenkään laskea, tai yhtään turhaa lentomatkaa ei listoilta löydy. Vain se että henkilökuntaa potkitaan pois on merkityksellistä. Lämmitys tai energiakuluista ei voida edes yrittää säästää. 

Ja jos toisen osapuolen neuvot ovat parempia kuin toisen, niin kuka on se, jolle ne ovat parempia. Kuten tiedämme niin älypuhelin pitäisi jonkun mielestä kieltää alle 18 vuotiailta. Toki se syy miksi ne pitäisi kieltää on hiukan eri, eli se riippuu siltä keltä kysytään. Jonkun mielestä ne vievät aikaa urheilulta, ja jonkun mielestä ne vievät ihmisiltä mielikuvituksen. Kolmannen mielestä ne saattavat paljastaa sen, miten joku esimerkillisiä asioita harrastava tai tekevä käyttäytyy muita kohti. Älypuhelin ei ole asia, mikä on itsessään vahingollinen. Se on vahingollinen jos käytämme sitä vahingollisesti. Jos kaikki mitä sanomme tai kirjoitamme on otettu jostain internet-lähteistä, niin se tarkoittaa sitä, että meillä ei ole enää tilaa ajatella. Me emme uskalla esimerkiksi kyseenalaista, haastaa tai luoda uusia suuntaviivoja. 

Meillä on vain tilaa etsiä tietoa sekä referoida jo olemassa olevaa tietoa. Me emme opi sillä tavalla esittämään mitään uusia ajatuksia. Me emme siis voi kehittää mitään uutta, koska kaiken mitä sanomme tai kirjoitamme pitää perustua jonkun toisen sanomiseen. Ja juuri tämä lähtökohta on esimerkiksi tekoälyn käytössä. Tekoäly on loistava työkalu, kun sen pitää etsiä sekä yhdistää jo olemassa olevaa tietoa. Mutta tekoäly on kyvytön käsittelemään puhdasta abstraktiota. Se mikä tällä hetkellä erottaa ihmisen koneesta tai muista eliöistä on meidän kykymme käsitellä abstraktioita sekä luoda mielikuvitus- tai virtuaalisia maailmoja oman mielemme, tai aivojemme sisällä. 

Jos emme koskaan käytä mielikuvitustamme, niin varmaan meidät kyllä tekoäly korvaa hyvin nopeasti. Meitä kehotetaan työelämässä käyttämään tekoälyjä tai muita vastaavia asioita. Se tehostaa meidän työtämme. Meitä ei kehoteta koskaan käymään kirjastossa, koska kirjojen käyttö varmaan vie turhaan sitä kallista työaikaa. Mielikuvitus koetaan jotenkin vahingollisena. Se on työajan haaskausta, että henkilö tuottaa myös omaa tuosta paperille tai ruudulle. Kun puhutaan kirjoista, niin kirja on oikeastaan vain kirjoitetun tekstin toinen nimi. 

Kirjoitettua tekstiä voi kyllä lukea myös tietokoneen näytöltä. Se että tekoälyt ovat hyviä renkejä mutta huonoja isäntiä ei koskaan ole oikeastaan asia, mitä sen kummemmin olisi kukaan käsitellyt. Eli jos tekoäly toimii neuvonantajana, ja me vain sokeasti noudatamme noita neuvoja, niin se sitten tarkoittaa sitä, että annamme tekoälyn tehdä päätöksen puolestamme. Siis tekoäly saattaa tehdä aivan laillisia päätöksiä, mutta sitten seuraavaksi voimme keskustella noiden päätösten tai ehdotusten etiikasta.

Eli onko eettisesti oikein ulkoistaa YEL- yms. maksut vaikkapa omalle työntekijälle, tekemällä hänestä kevytyrittäjän. Tuo päätös on laillisesti aivan oikea, mutta samalla myös ainakin jonkun mielestä hiukan moraaliton. Jos tekoäly tekisi päätöksiä ilman tietoa muusta kuin lain kirjaimesta, niin hetken päästä koko Suomi olisi täynnä erilaisia versioita Woltista, eli palvelusta joka ulkoisti kaikki työnantajamaksut työntekijöilleen. Tällainen asia on täysin laillista, mutta kuitenkin se jättää suuhun vähän oudon maun siitä, ketä lakien pitäisi oikeastaan palvella.

https://yle.fi/a/74-20206052