Puhetta politiikasta, tutkimuksista sekä väliinputoamisesta.

Puhuttaessa kolmannen sektorin Sote-palvelujen avustusta koskevista kriteereistä, ministeri Rydman on ensin sanonut, että uudet kriteerit on jo päätetty, ja sitten sen jälkeen hän on ihmetellyt miksi tuollaiset oikeudellisesti sekä poliittisesti sitomattomat asiat ovat saaneet aikaan valtavan kohun? Siis mitä Rydman on sanonut kenellekin, mitä hän on kertonut muille ministereille, ja mitä hallituksessa asioista on ylipäätään puhuttu? Rydmanin kohdalla on todettava se, että kyseessä on ministeri, jonka oletetaan varmasti puhuvan hallituksen nimissä. Hänen pitäisi siis tiedottaa asioista muita ministereitä. Mutta sitten seuraavaksi voidaan kysyä, että mitä muut ministerit ovat tähän asiaan vastanneet? Kuitenkin joka tapauksessa ministeri Rydman on sosiaali ja terveysministeri. 

Hän on siis johtamansa ministeriön ylin työnjohtaja. Tuolloin voidaan sanoa, että Rydmanin sana on käsky, ja jos hän haluaa ministeriön tekevän jotain, niin hänen alaisensa virkamiehet ottavat nuo asiat käskynä toimia tietyllä tavalla, vaikka ne eivät olisi poliittisesti tai juridisesti sitovia. Rydmanin pitäisi kyllä tietää mitä esimiesaseman käyttö ministerinä tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että alaiset noudattavat hänen käskyjään, vaikka ne eivät olisi juridisesti tai poliittisesti sitovia. Ministerinä Rydman on siis antanut alaisilleen käskyn leikata 18 miljoonan euron rahoitusta tutkimuksista jotka on vertaisarvioitu puoleen. 

https://www.is.fi/politiikka/art-2000012105185.html

Eli rahaa on tarjolla tällä hetkellä 9 miljoonaa euroa. Se että Rydman leikkasi yksittäisiä hankkeita on asia, mikä varmasti aiheuttaa kysymyksiä siitä, että miten paljon poliitikot ohjaavat tutkimuksia. Samoin se aiheuttaa kysymyksen siitä, että miten esimerkiksi tutkimuksia rahottavien säätiöiden johtokuntien jäsenten poliittiset sekä muut näkemykset merkitsevät määrärahojen myöntämisessä. Jokaisella ihmisellä maailmassa on jonkinlainen ideologia eli ajatusmaailma. Ja jokaisella ihmisellä maailmassa on myös oma näkemyksensä siitä, mikä on tärkeää ja mikä ei. 

Se miten esimerkiksi tutkimusapurahoja haetaan on joidenkin mielestä hyvinkin sekava. Toiset joutuvat kahlaamaan lupien sekä rahoitushakemusten viidakossa  etsimässä etsimässä rahoittajia omalle projektilleen. Kun taas toiset ohjataan suoraan ministeriöihin, josta sitten rahaa annetaan ilmeisesti melko helposti. Toiset taas saavat kirjoittaa hakemuksia erilaisille säätiöille sormet kipeinä. Ja kun haetaan tutkimuslupia esimerkiksi teemahaastatteluihin, niin silloin edessä on tilanne, missä toisten lupien käsittely kestää. Tai joskus olen kuullut, että niitä on myös  ilmeisesti hylätty, ja silloin on ilmeisesti vedottu johonkin rekisteriin, jossa henkilö määritellään esimerkiksi kyvyttömäksi työskentelemään lasten kanssa. 

Mutta lista noista hylätyistä hakemuksista on liitteessä alla. Eli kuten YLEn uutisessa lukee, niin Rydmanin itsensä hylkäämät hakemukset on tuossa linkin takaa löytyvässä jutussa olevassa listassa tummennettu. 

Loput voitte liukea YLEn uutisesta: https://yle.fi/a/74-20233466

Mutta sitten muutamia yhteiskunnallisia huomioita: Kyseessä on yleistävä kirjoitus. Eli yhtäläisyydet johonkin tiettyyn tapaukseen ovat puhdasta sattumaa. Mutta siis miten rajoittaa yksinoloa, jos toiset eivät ota mukaan joukkoon? 

Mukana oli myös tutkimuksia joita voidaan ehkä jonkun mielestä pitäää mahdollisesti urkintana. Mutta siis tietenkin tuolloin sovelletaan niin sanotusti vapaata tai väljää ajattelutapaa. Mieleen muuten tulee se, että miten vaikeassa työllistymis tilanteessa oleva ylipäätään ylläpitää mitään sosiaalisia suhteita? Tai yritetäänkö heidän työkykyään ylipäätään pitää yllä? Vai onko tavoite ollut enemmänkin siirtää nuo ihmiset suoraaan eläkkeelle rumentamasta tilastoja. Kun he menevät esimerkiksi kuntouttavaan työhön, niin sieltä ei juurikaan kavereita löydy. 

Tai miten paljon palautetta esimerkiksi lastensuojeluyksiköissä pyydetään? Tai siis asiakkaalta joka on ikänsä puolesta vajaavaltainen ei juurikaan pyydetä mitään palautetta. Ehkä joku ei noita asioita edes halua tutkia. Ja jos ajatellaan esimerkiksi lastensuojelun kohdalla tapahtuvia laiminlyöntejä, Niin jos itse olisin vastuussa jonkun lapsen kuolemasta siksi, että päästin hänet viikonlopuksi alkoholisoituneiden vanhempien luokse, niin en tuota asiaa varmaan haluaisi kertoa muille. Alkoholisti tai huumeiden käyttäjä ei toki useinkaan viitsi koulun penkillä istua, koska muualta löytyy parempaa tekemistä. 

Jos olisin katsonut esimerkiksi lastensuojelulaitoksen henkilökunnan väkivaltaista tai välinpitämätöntä toimintaa läpi sormien, niin varmaan minusta olisi mukavampaa laittaa lapset suoraan holhoukseen sekä estää heidän pääsynsä vaikkapa yliopistoon, kun katsella tai kuunnella heidän näkemyksiään siitä, kuinka “Jammu-Setä” vei puskaan ja käytti seksuaalisesti hyväksi. Tai miten häiriintynyt ja ahdistunut nuori suljetaan yksin pimeään huoneeseen, kun häntä sattuu vähän pelottamaan tuo uusi ympäristö. Häiriintyminen on tietenkin hyvä syy estää ihmistä kehittämästä itseään. Niin ei häntä tarvitse enää kuunnella. 

Kun ihminen häiriintyy, niin hän tarvitsee varmaan paljon hoitoa, mutta sitten kuitenkin pitää kysyä, että miksi he ovat häiriintyneitä? Mikäli kotona on päihdeongelmia sekä väkivaltaa, tai muuten varsinkin nuori henkilö on kokenut uhkailua tai vastaavaa, niin se saattaa olla  järkyttävä kokemus. Eli voidaanko mahdollisesti ahdistuneisuutta tai muuta häiriökäyttäytymistä suoraan laittaa ihmisen itsensä syyksi? 

Jos vanhemmat tai muu perheenjäsen käyttää huumeita, niin tilanne voi olla hyvinkin traumaattinen. Jos joka kerran kun ihminen lähtee ulos, ja saa pelätä että tuleeko hän koskaan takaisin, tai jos vanhemmat sanovat ovella käyvänsä ostamassa tupakkaa, ja sitten viipyvät siellä kaksi tai kolme viikkoa, eikä lapsi tiedä missä he ovat, niin tilanne saattaa hiukan ahdistaa. Tai jos pahin kiusaaja on perheen vanhempien parhaan ystävän lapsi, niin silloin varmaan tilanne saattaa muuttua ahdistavaksi.

Jos seitsemän vuotta vanha ensimmäistä luokkaa koulussa käyvä lapsi kokee tilanteen, missä ehkä kuudesluokkalaiset piirittivät hänet ja käyttäytyvät uhkaavasti, niin silloin tilanteesta voi jäädä trauma, joka vaikuttaa lapsen koko kouluaikaan. Eli jos joku istuu kaiket päivät yksin jossain hiekkalaatikolla, niin ehkä syy tuohon yksinäisyyteen pitäisi löytää. Joten päivän kysymys on se, että onko joku vanhempien poikien tai nuorten miesten joukko käynyt kertomassa siitä, mitkä ovat seuraamukset, jos noita heidän joukkonsa henkisesti ja fyysisesti pahoinpitelemiä ihmisiä uskalletaan ottaa mukaan leikkeihin? 

Jos ihmistä ei oteta mukaan mihinkään leikkeihin, niin miten hän sitten voi rajoittaa yksinäisyyttään? Siis yksinäisyys ei ole kenellekään hyväksi. Mutta se että toinen otetaan mukaan vain silloin kun on aivan pakko ei ole myöskään hyväksi. Joskus näkee tapauksia joissa henkilö näyttää kuuluvan kaveripiiriin, mutta hänen roolinsa on todellisuudessa se, että hän kävelee muiden perässä. Saattaa olla että hänelle ei sanota sanaakaan. Tai jos lähdetään esimerkiksi festivaaleille, niin hänet saatetaan kammeta pois kaveripiiristä. Eli kaverit vain katoavat ihmisvilinään. Ja pari halveksivaa silmäystä kertoo siitä millaisten  kukkien halutaan tuossa joukossa kukkivan. Joten mistä johtuu väkivalta ja päihdeongelma?  

Kun ihminen viedään esimerkiksi psykiatriselle osastolle, niin hänet saatetaan sitoa lepositeeseen. Hänen takapuoleensa pistetään injektioneulalla aineita, Joiden vaikutusta tai muita niihin liittyviä asioita ei juurikaan muisteta kertoa. Siinä sitten on mukavaa makailla parin ladonoven kokoiden muskelimiehen seisoessa vieressä. Kyseinen tilanne saattaa ehkä hiukan ahdistaa. 

https://www.is.fi/politiikka/art-2000012105185.html

https://yle.fi/a/74-20233466

Ihmiskauppaa on ollut olemassa koko historian ajan.

"Pakottava kontrolli on henkisen väkivallan äärimmäinen muoto. Siinä uhri saadaan riippuvaiseksi tekijästä ja häneltä viedään itsemääräämisoikeus. Kuva: Silja Viitala / Yle" (YLE)

Kaikki ihmiskaupan uhrit eivät ole samanlaisia. Mutta metodit ovat aina samat. Niin sanottu pakottava kontrolli estää ihmisiä puhumasta. "Pakottava kontrolli on termi, jolla kuvataan henkisen väkivallan äärimmäistä muotoa. Siinä uhri saadaan riippuvaiseksi tekijästä ja häneltä viedään itsemääräämisoikeus, kertoo oikeuspsykologian dosentti Julia Korkman."(YLE)

Tiesitkö muuten että esimerkiksi monen kamppailulajin historiaan kuuluu se, että aluksi näitä otteluita on järjestetty nimenomaan alamaailman toimesta. Ihmiskauppa on oikeastaan hyvin vanha kauppamuoto. Eli esimerkiksi Rooman gladiaattorit olivat periaatteessa ihmiskaupan uhreja. He eivät olleet uhreja tavallisten ihmisten silmissä. Nimittäin heillä oli miekat. Ja juuri tuon gladiaattorin työn erityispiirre oli se, että he tekivät väkivaltaa toisilleen. Vaikka Lucius Cornelius Sullan jälkeen gladiaattorit olivat periaatteessa vapaita miehiä, niin todellisuudessa heidän herransa oli heidän omistajansa. Gladiaattorit joutuivat kustantamaan koulutuksensa, ja sitten vielä ylöspitonsa. 

Eli he maksoivat kaikki saamansa rahat herralleen, joka oli käytännössä heidän omistajansa. Tarinat vapaista miehistä saattoi olla virallinen totuus. Mutta todellisuus oli muuta. Tuo tarina kerrottiin usein siksi, että ihmiset kävisivät katsomassa Colosseumin julmia näytöksiä. Ja tilannetta pahensi se, että nuo velkojat käyttivät verkosto velkaa. Asuminen "hotelli Colosseumissa" maksoi. Ruoka maksoi, samoin lääkäri maksoi. Aseista ja varusteista piti maksaa.  Eli gladiaattorin velka koostui useista yksiköistä tai veloista, mistä mikään ei ollut kovin suuri. 

Mutta velkaa tehtiin aina enemmän. Noiden pienten velkojen takana oli usein sama henkilö. Eli tuo verkosto velka koottiin saman ihmisen kukkaroon. Gladiaattorit söivät hyvin. Kaikki oli sen takia hyvän näköistä. Ja kalterien tehtävä oli muka estää muita varastamasta gladiaattorien aseita. Heidän julmuuttaan, barbaarisuuttaan sekä muita asioita mainostettiin. Syy tähän oli se, että tavallisten ihmisten ei haluttu keskustelevan noiden barbaarien kanssa. Ruoskimista perusteltiin sillä, että se karaisi gladiaattoria. Häntä opetettiin sen kautta kestämään kipua. 

Gladiaattorit olivat kauppatavaraa. Samoin kuin toiset orjat olivat. Mutta gladiaattorin kohdalla heidän työnsä oli nimenomaan toisen vahingoittaminen. Myös esimerkiksi alamaailmassa tiedetään järjestettävän nyrkkeily ja muita kamppailu-otteluita, joissa sitten rahat panee taskuun joku muu kuin tuo kamppailija. Eli periaatteessa noissa "otteluissa" tarkoitus on nimenomaan vahingoittaa vastustajaa. Ja sitten kun tuo kamppailija ei kykene enää "kamppailemaan", niin hänet paiskataan kadulle. En tiedä että järjestetäänkö noita tappeluita vielä, mutta ennen ne olivat kuulemma melko yleisiä. Kuitenkin aina joskus kuuluu tarinoita jostain laittomista nyrkkeilysaleista, joissa ei ole sääntöjä. 

Orjuuteen eli ihmiskauppaan kuuluu kiinteästi orjien säälimätön pahoinpitely. Orjapiiskurien eli orjien joukosta nostettujen työnjohtajien työhön kuului orjien säälimätön hakkaaminen ruoskilla ja patukoilla. Tarkoitus oli siis alistaa ja tuhota orjan psyykkinen vastustuskyky. Piiskuri oli siis toinen orja. Joka tietenkin oli kohotettu muiden yläpuolelle. Juuri orjien eriarvostaminen teki kapinoista mahdottomia. Toiset orjat saivat enemmän kuin toinen. 

Kun ajatellaan orjia sekä plantaaseja, joissa orjia käytettiin. Niin tietenkin kysytään, että miten Eurooppalaiset kangastehtailijat hyväksyivät tuon toiminnan? Suurin osa noista eurooppalaisista puuvillan ostajista ei edes tiennyt mistä tuo puuvilla oli lähtöisin. Jos puuvilla oli tuotettu esimerkiksi jossain plantaaseilla, niin plantaasit sijaitsivat sisämaassa. Laivamiehet eivät nähneet olosuhteita, missä tuotanto tapahtui.  Tietenkin he saattoivat nähdä kahlittuja ihmisiä, mutta nuo asiat selitettiin sillä, että kyseiset henkilöt ovat rikollisia. Ja puuvillan kohdalla tietenkin tullipaperit voitiin vaihtaa sellaiseksi, että lasti näytti olevan peräisin maasta, jossa kasvatus ja keräys tehtiin palkkatyönä. Tietenkin oli olemassa erilaisia velkomisjärjestelyjä, joilla noita työntekijöitä voitiin kiristää. Ja työläinen ei tietenkään saanut koskaan noita velkojaan hoidettua. 

Samoin orjia käyttäneet henkilöt saattoivat valehdella. He saattoivat sanoa, että he olivat kertoneet asiakkailleen millaisissa oloissa nuo henkilöt olivat tehneet töitä. Siis puhuivatko he totta? Heillä oli sellainen taito, eli he saattoivat vetää muita mukaansa. Eli he etsivät tarkoituksellisesti sellaisia hyväuskoisia vaikutusvaltaisia miehiä, joiden avulla he uskottelivat muille, että kaikki oli kunnossa. Eli he käyttävät samoja metodeja kuin esimerkiksi edesmennyt pedofiili Epstein, joka poseerasi mielellään vaikutusvaltaisten ihmisten kanssa. 

Syyllistäminen ja häpeä estivät todistajia kertomasta asioista, jotka olivat hyvin vakavia. He saattoivat osallistua orjien kiusaamiseen tai jopa surmaamiseen. Syy tähän saattoi olla se, että esimerkiksi korruptoitunut upseeri väitti alaisilleen, että orja oli tappanut lapsia. Ja tietenkin jälkeenpäin alaisten väitettiin toimineen omin päin. Eli syyllisyys vieritettiin alaisten niskoille. 

Eli ihmiskaupan menetelmät ovat olleet käytössä jo muinaisessa Roomassa. 

Rikollisten käytössä on uusi menetelmä, jolla he voivat sulkea uhriensa suun. Tuota menetelmää kutsutaan pakottavaksi kontrolliksi. Tuon menetelmän perusajatus on se, että uhria syyllistetään jatkuvasti. Jos uhri tekee jotain, niin se tarkoittaa sitä, että toinen on sitten korjaavinaan kaikki tämän alistetun uhrin työt. Uhrin itsetunto saadaan painettua maan rakoon simputtamalla. Työnjohtaja saattaa soittaa, että hän on puoli päivää korjannut alaistensa työtä, vaikka todellisuudessa hän ei ole edes työpaikalla käynyt. Sosiaalisen kontrollin tarkoitus on yksinkertaisesti saada uhri tuntemaan häpeää. Sekä jopa uskomaan että hänen riistäjänsä ovat oikeasti hänen "kavereitaan". 

Väkivalta saattaa noissa piireissä olla niin sanottua "isällisiä avokämmeniä". Kun henkilö otetaan tuollaiseen joukkoon, niin tietenkin hänellä pitää olla tyttö tai poikaystävä. Tuo ihminen ei itse koskaan lyö tätä uhriaan, vaan lyömisen hoitaa joku muu. Jos tuo henkilö ei kerro heti kaikkea, kuten sitä, että toinen on esimerkiksi ajatellut käydä kysymässä poliisilta siitä, että saako jotain asiaa tehdä, niin se pitää heti sanoa omalle pomolle. Jos vahtikoira kadottaa toisen näkyvistä, niin se saattaa  merkitä jopa kuolemaa. Ja noissa piireissä tietenkin toinen on toista hiukan ylempi. Eli fyysisesti heikompi henkilö välittää esimerkiksi huumeet tälle parille. 

Jos uhri ei tottele, niin häntä nöyryytetään erittäin voimakkaalla tavalla. Hän ei ehkä saa huumeita. Tai sitten potkun mahaansa. 

Kyseessä on eräänlainen koirakoulu, jossa uhrille tarjotaan keppiä ja porkkanaa. Jos uhri on kiltisti, niin hän saattaa saada jotain huumetta. Jos uhri on tuhma, niin häntä saatetaan lyödä poskelle. Uhrille saatetaan opettaa erilaisia sormimerkkejä. Jos hän ei noita merkkejä tottele, niin silloin hän saattaa saada pesäpallomailasta vatsaan. Eli pahimmillaan tietty sormimerkki saa uhrin värisemään kauhusta. Ja tietenkään mitään muita kuin näiden ihmiskauppiaiden hyväksymää seuraa ei voida ajatellakaan. 

Menetelmän tarkoitus on ripustaa uhri alistajaan, eli tehdä tästä läheisriippuvainen. Sitten läheisriippuvuuden kautta henkilö johdatetaan rikosten maailmaan. Idea tuossa toiminnassa on se, että uhrin sosiaaliset suhteet katkaistaan täysin. Hän ei saa pitää yhteyttä kotiinsa eikä entisiin ystäviinsä. Eli kuten YLEn artikkelissa todetaan, niin "Keinoja on monia: puhelin ja maksuvälineet voidaan ottaa pois, uhri eristetään tutuista ihmisistä, häntä uhkaillaan tai pidetään alistettuna käyttämällä hyväksi esimerkiksi huumeriippuvuutta." (YLE). 

Ihmiskauppaa on sekä lailliselta näyttävässä liiketoiminnassa että myös rikollisessa toiminnassa. Eli ihmiskauppias saattaa pakottaa uhrejaan salakuljettamaan huumeita. Siis näissä tapauksissa yleensä kyseessä on esimerkiksi  huumeiden kuljettaminen vankilaan. Eli näillä ihmiskaupan uhreilla ei ole käytössään pikaveneitä. 

Ihmiskaupan uhri ei välttämättä ole esimerkiksi jostain kaukaa Afrikasta tai Aasiasta tullut henkilö. Hän voi olla aivan oikeasti Suomen tai jonkun muun pohjoismaan kansalainen. Ja yksi ryhmä joka helposti joutuu niin sanotusti vedätetyksi ovat rajoitetusti oikeustoimikelpoiset henkilöt. Eli perheenjäsenet tai "hyvät ystävät" saattavat teettää heillä omia töitään. Kuvio näissä asioissa on se, että "kaveri" ottaa työpaikan lehden jakajana tai siivoojana. Ja laittaa tuollaisen vajaavaltaisen tekemään nuo työt. Hän on saattanut väittää työn olevan esimerkiksi kuntouttavaa työtä, ja olevansa esimerkiksi terapeutti. 

Yleensä tuollainen ihmiskauppias saa kaiken näyttämään hyvältä. Yleensä uhrin värvärinä toimii toinen nainen tai samaa sukupuolta oleva henkilö, joka on kaiken lisäksi samanikäinen. Yleensä aluksi käytetään esimerkiksi pientä velkaa, jonka tuo joukko on tehnyt tälle uhrilleen. Eli aluksi kyseessä on pieni, 10-50 euron laina, jota sitten lähdetään maksamaan takaisin. Yleensä takaisinmaksusta puuttuu pari euroa, joita tuo ihmiskauppias sitten lähtee tuomaan uudelleen. Eli tuolla tavalla hän alkaa esittää poikaystävää tai tyttöystävää. Ja tietenkin tuo uhri kutsutaan esimerkiksi kotibileisiin. 

Tämän jälkeen joku väittää hänen hajottaneen talon omaisuutta, johon ei tietenkään ole rahaa. Huumekokeilut ovat tietenkin hyvä tapa saada ihmisten suut tukittua. Kun tuo joukkio alkaa sitten ympäröidä uhriaan, niin he saattavat olla tämän entisiä ystäviä kohtaa. He saattavat esittää esimerkiksi tukihenkilöä tai jopa poliisia. Kun uhri saadaan hallintaan, niin hänet ehkä viedään toiseen maahan. Syy miksi esimerkiksi ihmiskaupan uhria ei aina ehkä havaita, on se että nuo joukkiot jotka heitä tekevät tätä ovat tarkkoja yksityiskohdista, sekä siitä että heidän esineenä pitämä ihminen on edustava. 

Eli siksi näitä prostituutioon pakotetut naiset ja joskus miehet tietenkin puetaan merkkivaatteisiin. Eikä heissä ole esimerkiksi ainakaan näkyviä pahoinpitelyn jälkeä. Juuri tuon takia nämä uhrit Eivät uskalla tai halua kertoa mitään. Heille saatetaan kertoa, että jengillä on suhteita poliisiin. Tai että vieraan valtion viranomaiset hyväksyvät tällaisen toiminnan.  Se että esimerkiksi maksuvälineet otetaan pois on asia, jolla henkilöä estetään esimerkiksi ostamasta itselleen tärkeitä asioita. 

Periaatteessa ihmiskaupan uhriksi voi päätyä myös suomalainen. Kun henkilöltä viedään maksuvälineet, niin hän joutuu tekemään ehkä velkaa jollekin jengille saadakseen pitää esimerkiksi asuntonsa. Joskus ainakin ulkomailla korruptoituneet lääkärit ovat joskus "unohtaneet" kirjoittaa sellaisia todistuksia, joilla henkilö voisi saada esimerkiksi heille kuuluvia tukia. Tuo ajaa päihteiden väärinkäyttäjän tekemään pimeitä töitä, jotta he saavat maksettua vuokraansa. Tuolloin noiden töiden teettäjä on sitten ehkä syyttänyt noita tekijöitä vaikkapa vahingonteosta. Sen jälkeen heidät pakotetaan prostituutioon. Ihmiskauppias on aina aluksi hyvin luotettavan tuntuinen. Periaatteessa he toimivat samalla tavoin kuin esimerkiksi omistushaluiset puolisot toimivat. 

He eristävät uhrinsa entisistä sosiaalisista piireistään, ja usein noissa tilanteissa käytetään huumeita jotta uhri tuntisi olonsa hyväksi. Hänet siis ripustetaan sosiaalisesti toiseen ihmiseen, eli pakotetaan tavalla tai toisella sanoutumaan irti entisistä kavereistaan. Ja riippuvuus huumeista tietenkin saa aikaan sen, että uhri ei uskalla tai halua sanoa itseään irti tuosta uudesta kaveripiiristään, joka tietenkin esittelee rahojaan ja se mikä tietenkin estää vanhempia huomaamasta mitään on se, että usein tuollaisen ihmiskaupan uhrin pukeutuminen muutetaan "tyylikkääksi". 

Varsinainen alistaminen perustuu siihen, että uhria syyllistetään kaikista asioista. Häntä haukutaan jatkuvasti tyhmäksi. Ja tietenkin selän takana kerrotaan kaiken maailman tarinoita siitä, kuinka uhri on tehnyt sitä tai tätä. Koskaan ihmiskaupan uhri ei saa käydä mitään kouluja, koska tietämättömyys kohottaa alistajan asemaa. Kun uhri ei vain tiedä oikeuksiaan tai hänen päätösvaltaansa eli oikeustoimikelpoisuuttaan on rajoitettu, niin se antaa noille ihmiskauppiaille mahdollisuuden esimerkiksi teettää omia töitään uhrillaan. 

https://yle.fi/a/74-20231606

Älkää pelätkö että Venäjä romahtaa

 

Kun puhumme Venäjästä, niin meifän pitää muistaa, että Venäjä on tuossa maassa Vladimir Putinin synonyymi. Eli hän on yhtä kuin Venäjän valtio. Ja Putinin etu aina se, mikä menee kaiken muun edelle. Siis se että Putinilla on ruokaa pöydät täynnä riittää. Se että ihmiset pelkäävät liikaa puhuakseen asioista jotka eivät ole Venäjälle mieleen riittää Putinille. Hänelle on sama mitä ihmiset ajattelevat, kunhan he vain julkisesti tai kotonaan puhuvat vain niitä asioita, jotka mairittelevat Putinia. Jos henkilö vastaa esimerkiksi gallup-tutkimuksessa, ettei hän pidä Putinista, niin hänet saatetaan pidättää. Mikäli joku puhuu puhelimessa, niin FSB saattaa kuunnella tuota puhelinta. Ja jos keskustelu pitää sisällään asioita, jotka eivät ole Putinille mieleen, niin se merkitsee sitten pidätystä. Siis ainoa sallittu vastaus on se, mikä miellyttää Putinia. Jos vastaus ei miellytä, niin seurauksena voi olla onnettomuus tai sydänkohtaus. 

Putin valvoo Venäjällä tiedotusta erittäin tarkasti. Eli vaikka Venäjä romahtaisi, niin ihmisten ei tuota asiaa tarvitse tietää. Eli jopa laaja-alainen talouden horjuminen tai romahdus voidaan salata ihmisiltä. Ja Putinille riiittää se, että kaikki näyttää hyvältä. 

Venäjän talous saattaa olla kuralla. Sen sotilaita saattaa olla kuollut tai haavoittunut jopa yli miljoona, jos esimerkiksi vangeista ja wagner-palkkasotureista kootut joukot lasketaan mukaan. Siis noita joukkoja ei aina tarvitse ilmoittaa esimerkiksi Putinille. Joten tappiot voivat tuota taustaa vasten olla hyvinkin suuret, mutta toisaalta Venäjän asevoimien kunniakkaisiin perinteisiin kuuluu sekin asia, että noita miehiä ei ole ehkä edes kaivattu takaisin. Jos palkkasoturi kuolee, niin hänelle ei enää tarvitse maksaa palkkioita. 

Mutta samalla kun puhumme Venäjän taloudesta, sekä kaiken maailman ennusteista, niin silloin meidän pitää muistaa sekin asia, että tiedottamista valvoo Venäjällä FSB tai siis toisin sanoen tiedotusvälineet ovat Vladimir Putinin tiukassa valvonnassa. Ja jokainen joka sitten yrittää sanoa jotain, mistä Putin ei satu pitämään vain katoaa julkisuudesta. Tai sitten he putoavat parvekkeelta tai kohtaavat sydänkohtauksen. Se mitä sitten henkilön oletetaan kertovan lehdistölle on se, mitä Vladimir Putin haluaa hänen kertovan. 

Eli jos Putin haluaa esimerkiksi keskuspankin johtajan kertovan satuja siitä, miten talous porskuttaa, niin keskuspankin johtajan ainoa tapa selvitä tilanteesta hengissä on kertoa valheita. Tai sitten häntä odottaa musta auto, ja katoaminen pimeyteen. Eli Putin on näissä asioissa hyvin tiukka. Hän ei siis ole samanlainen johtaja, kuin mihin olemme lännessä tottuneet. Putinin Venäjä on valtio jossa asioita voidaan salata melkein miten pitkään tahansa, jos salaajana on valtion johtaja. Putinin ei siis tarvitse kertoa mitään siitäkään, että esimerkiksi länsimaiset yritykset ovat poistuneet Venäjältä. Hän voi aina teettää piraattikopioita länsimaisista tuotteista, jotta kansa ei huomaisi sitä, miten yksin Venäjä tällä hetkellä on. 

Kuten olemme huomanneet, niin jos Putin olisi länsimainen johtaja, niin hän olisi jo saanut väistyä. Mutta hän ei ole länsimainen johtaja. Hän noudattaa Rooman keisarin kultaista sääntöä. Eli hänelle riittää se, että ihmiset jotka voisivat häneen vaikeuttaa pelkäävät niin paljon, että he eivät uskalla häntä vastustaa. Toisin sanoen se mitä ihminen itse ajattelee tuosta miehestä, joka on päällisin puolin aivan mukava on aivan sama. 

Riittää että hän toistelee virallisia mantroja Venäjän suuruudesta sekä hyökkäyssodan oikeutuksesta. Venäjällä sensuuri sekä valvonta ovat välinetä, joilla ihmisiä pidetään järjestyksessä, eli toisin sanoen riittää että ihmiset toistelevat sitä, mitä Putin heidän käskee toistelevan. FSBn eli poliittisen poliisin pelko perustuu siihen, että ihminen ei koskaan uskalla sanoa mitään mistä Kremlin johto ei pidä. Tuolloin voidaan sanoa että Kreml eli viimekädessä Putin määrittelee valtion virallisen kannan asioihin. Jos joku sitten on toista mieltä, niin hänet todetaan muitta mutkitta länsimaiden agentiksi. Koska ihmiset eivät uskalla sanoa mitään, mikä voi merkitä salaisen poliisin silmissä petosta tai agitaatiota, niin esimerkiksi Putinin vastaisia päätöksiä ei voida duumassa esittää. 

Se että joku soittaa puhelimella kotiin, ja kysyy että mitä mieltä vastaaja on Putinista saattaa merkitä epäilystä siitä, että henkilö ei ole luotettava. Mikäli henkilö ei vastaa Putinin olevan upea mies, niin silloin saattaa ovi lentää sisään, ja kyseinen henkilö siirretään Siperian junaan. Jos joku duumassa ehdottaa Putinin erottamista, niin hän saattaa pudota parvekkeelta, kun Osasto V päättää tuon duuma-edustajan olevan uhka Putinille. Venäjällä noudatetaan Stalinin ajalta olevaa periaatetta. Eli ihmisten on osoitettava jatkuvasti sitä, että he ovat lojaaleja. Jos henkilö ei ilmianna naapuriaan, joka haukkuu vaikkapa Putinia, niin silloin hän muuttuu epäluotettavaksi. 

Nimittäin jos naapuri puhuu asioista, jotka ovat valtion politiikkaa vastaan, niin hän on saanut tuosta asiasta käskyn salaiselta poliisilta. Ja jos toveri naapuri ei tee välittömästi ilmoitusta asiasta, niin hän salaa noita asioita.  FSBn silmissä hän muuttuu itse petturiksi. Tuo tarkoittaa lähetystä Ukrainan rintamalle. Ja ehkä sitten unohdettua hautaa jossain kaukana. Juuri tuo ajattelutapa, että myös agitaatio saattaa olla FSBn käskemään tekee tuosta palvelusta niin tehokkaan. Sen tehtävä on siis estää oppositiota järjestäytymästä. Ja mikäli kukaan ei uskalla puhua mitään mikä voidaan katsoa Putinin vastaiseksi toiminnaksi, niin silloin ei oppositio voi yksinkertaisesti järjestäytyä. 

https://yle.fi/a/74-20231292

Onko hyvinvointivaltio Rokon basiliskin kansanterveys versio?

Eli kuka määrittelee terveyden ja sairauden? Kuka määrittelee vaarallisuuden ja vaarattomuuden? Kuka asettaa sen muotin, mihin ihmisen on mahduttava, jotta muut voivat määritellä sen, että onko hänen olonsa hyvä vai huono? Ja mitä jos ihminen ei mahdu toisten asettamaan muottiin? Mitä jos ihminen vain ei ole sosiaalinen? Entä jos hän vain ei pidä ihmisistä, jotka ovat hänen ympärillään? Kun olet valinnut jonkun roolin, niin teitkö. sen vapaaehtoisesti? Jos olet naimaton, niin johtuiko se siitä, että vastakkaista sukupuolta kiinnostivat toiset miehet tai naiset? Ja mitä jos sitten emme vain täytä noita onnellisuuden vaatimuksia? 

Toimiiko tuolloin hyvinvointivaltio kuin Rokon basiliski? Eli määrittää ihmisen sairaaksi, lähettää hänet sairaalaan ja sitten heittää avaimen kaivoon. Kun et ole onnellinen, niin sinut pitää poistaa, on ajatus jonka mukaan tuo Rokon basiliskin yhteiskuntapoliittinen tai kansanterveysversio poistaa "ei onnelliset" tai "ei hyvinvoivat" ihmiset yhteiskunnasta. Tämä malli perustuu ajatuskokeeseen, jota kutsumme Rokon basiliskin nimellä. 

"Rokon basiliskin ytimessä on ajatus tekoälystä, joka voisi vaikuttaa menneisyyden toimijoiden päätöksiin tulevaisuudesta käsin."

"Ajatuskokeen mukaan riittävän kehittynyt tekoäly voisi päättää kiduttaa niitä ihmisiä, jotka ymmärsivät sen kehittämisen tärkeyden ja mahdollisuuden, mutta eivät tehneet kaikkea mahdollista sen luomisen edistämiseksi. Rokon basiliskista lukeminen tekisi siis lukijasta mahdollisen kohteen, sillä lukija tulisi tietoiseksi basiliskin uhasta. Tämä toimisi kannustimena edistää tekoälyn kehittämistä ja siten lisätä positiivisen teknologisen singulariteetin todennäköisyyttä."

"Rokon mukaan erityisesti ihmiskunnan yhteistä hyvää tavoitteleva tekoäly saattaisi turvautua tällaiseen toimintaan. Koska tällainen tekoäly pyrkisi edistämään ihmiskunnan etua, se haluaisi tulla luoduksi mahdollisimman aikaisin. Tämän vuoksi se voisi uhkailla menneisyyden ihmisiä pakottaakseen heidät edistämään sen kehittämistä". (Wikipedia Rokon Basiliski) 

Eli voiko hyvinvointivaltio muuttua Rokon Basiliskiksi? 

Hyvinvointivaltio on valtio, joka takaa ihmisten hyvinvoinnin. Mutta kenen hyvinvoinnista ollaan huolissaan? Kuka on se, jonka hyvinvointia halutaan taata? Me olemme siis kuulleet tarinoita hyvinvointivaltiosta, ja siitä kuinka se takaa meille ilmaisen terveydenhuollon, ilmaisen opiskelun ja monia muita ilmaisia palveluita. Mutta kun menemme esimerkiksi terveysasemalle, niin kohta postiluukusta putoaa se paljon puhuttu vastaanotto-maksu. Ja näin sitten pääsemme maksamaan laskua, jonka lääkärissä käynti sitten aiheuttaa. Samoin opintotuki takaa sen, että opiskelija kykenee kattamaan opiskelusta koituvat kustannukset. Todellisuudessa opintotuki ei riitä edes vuokraan. Jos läppäri putoaa lattialle, niin se on silloin katastrofi. 

Perustoimeentulo tarkoittaa sitä, että opiskelija syö kaurapuuroa, ja ehkä sitten katselee jotain YouTuben kaltaisia ilmaiskanavia, tai sitten hän käy jossain töissä, jolloin rahaa on, mutta sitten valmistuminen saattaa suoraan jäädä väliin. Sen jälkeen kun opiskelija lopettaa opiskelun, niin hän ei ole oikeutettu myöskään opiskelija-asuntoon. Eli hän muuttaa sitten opiskelija-asuntolasta jonnekin kauas pois. Eli johonkin tavalliseen vuokra-asuntoon. Ja ehkä hän sitten elää siellä sillä työllä, jonka hän on opiskeluaikana saanut hankittua. 

Hyvinvointivaltion idea on se, että perusterveydenhuolto on maksutonta. Ja maksuttomuuteen liittyy sellainen ongelma, että kun henkilö ei itse maksa mitään maksuja, niin joku voi lähettää hänet esimerkiksi psykiatrille, koska siitä ei ole hänelle kustannuksia. Ja näin hänet saadaan pois työttömien joukosta, eli hän ei enää rumenna tilastoja. Sen jälkeen henkilömme jää eläkkeelle. Kaikille muille paitsi tuolle hyvin stressaantuneelle työttömälle itselleen asia on varmaan helpotus. 

Kun paikallisessa kysytään "mitä teet työksesi", niin on varmaan helppoa vastata, että satun olemaan psyykkisistä syistä sairaslomalla. Se varman kuulostaa esimerkiksi siitä hemaisevasta pubiruususta todella upealta.  Hän saattaa jopa vaihtaa tuolloin pöytää tai poistua toiseen paikkaan, kun toinen kertoo olevansa ehkä skitsofreenikko. Ja näin saadaan taas aikaan yksi ihminen pois mielestä ja silmistä. Se miltä tuosta yhdestä ihmisestä nyt sattuu milloinkin tuntumaan ei varmaan vaikuta muihin ihmisiin. Mutta ehkä hän sitten saattaa itse olla hiukan alamaissa, kun keskustelun aiheita ei sitten enää löydykään. 

Se miten tämä liittyy hyvinvointiin on se, että jos olisin kiusannut tai simputtanut tuollaista ihmistä, niin en varmaan halua häntä alaiseksi enkä esimieheksi. Kun muut tekevät päätöksiä, niin se merkitsee sitä, että henkilöön itseensä ei tarvitse käyttää kallista aikaa. 

Tai jokainen asia minkä hän tekee päätetään jonkun toisen toimesta. Eli mikään kovin leveä ei tuo eläke ole. Ja ehkä suurin osa ihmisistä muodostaa kuvan skitsofreenikosta sen mukaan, mitä hän näkee esimerkiksi elokuvista kuten Uhrilampaat ja Isäpuoli. Noiden kauhuelokuvien kohdalla ei kukaan ole varmaan koskaan kyseenalaistanut noiden elokuvien luomaa mielikuvaa. Eli skitsofrenia on asia, joka aina pitää muistaa mainita, jos puhutaan esimerkiksi Grigori Perelmanista tai John Nashista. Muuta eivät nuo matemaatikko tai peliteoreetikko koskaan ole edes voineet olla kuin skitsofreenikoita. Heidän koko työtään pitää voida arvioida mielenterveysongelmien kautta. 

Voiko hyvinvointivaltio muuttua Rokon  basiliskin kansanterveys-versioksi? 

Onko hyvinvointivaltio kansanterveys-versio Rokon basiliskista? "Rokon basiliski on ajatuskoe tekoälyn etiikasta ja päätösteoriasta, jonka esitti nimimerkki Roko vuonna 2010 Less Wrong -foorumilla. Ajatuskoe on nimetty myyttisen basiliskin mukaan, jonka uskottiin voivan tappaa katseellaan – samoin kuin pelkkä ajatuskokeesta kuuleminen voisi teoreettisesti asettaa henkilön vaaraan." (Wikipedia, Rokon Basiliski. 

Eli kuvitteellisesta tekoälystä joka tuhoaa kaiken joka ei osallistu sen kehittämiseen? Tuo Rokon hyvinvointi basiliski toimii siten, että ihmisille tehdään muotti, jonka mukaan ihmisten pitää elää. Jos ihminen lukee kirjoja, jotka on suunnattu hiukan hänen ikäluokkaansa vanhemmille, niin hän on pikkuvanha. Jos hän uskaltaa sanoa tai kuvitella jotain, niin hän tekee anteeksiantamattoman teon. 

Mutta kuka noista asioista välittää? Se että ihminen on adoptoitu saattaa vaikuttaa hänen minäkuvaansa. Mutta eikö kukaan ole koskaan ajatellut sitä, että "kuka minä olen"? Tai mikä minä olen? Jos ajatellaan kuvitelmia siitä, että adoptoitu lapsi kuuluu johonkin suureen sukuun, niin miksi niitä kuvitelmia ei saisi olla? Pitääkö meidän kaikkien olla samanlaisia? Miksi kaikki asiat ylipäätään pitää aina käsitellä äärimmäisen vakavalla mielellä? 

Kun Elon Musk puhuu 100 000 ihmisen lähettämisestä Marsiin, niin välittömästi tuo mies ikään kuin. palautetaan maan pinnalle. Hän on kuutamolla, joten siksi hänet pitää välittömästi vaientaa. Jos joku on erilainen, niin hänet pitää muuttaa muiden kaltaiseksi. 

Ihmisellä ei saisi olla visioita, mielikuvitusta tai mitään muuta omia ajatuksia. Hänen pitäisi aina puhua vain siitä, mikä on milloinkin mahdollista. Hän ei saisi kertoa omista haaveistaan, jos ne eivät ole Havaijille suuntautuvia matkoja tai kiipeilyä Mount Everestille. Noita asioita ei voida edes ajatella olevan mitenkään tarpeettomia.  

Ihminen joka viettää päivänsä pohtimalla asioita on ilman muuta sairas. Hän tarvitsee eläkkeen sekä tietenkin jonkun lääkepurkin, niin asiat muuttuvat taas mukaviksi. Siis kun häntä ei nähdä missään, häntä ei haluta tavata, tai kutsua mihinkään juhliin, niin se tietenkin on muille mukavaa. Jää autoonkin tilaa kaljakorille. Mutta sitten kun itse jää joka kerran pois. Ja joka kerran kohdataan tilanne, missä vieressä istuvalta ihmiseltä kysytään, miten tuo ihminen sattuu voimaan, niin se saattaa hiukan masentaa. Kun toinen ihminen sitten siirretään viimeiseen pöytään istumaan, eikä hän koskaan tapaa muita kuin oman perheen tai ydinperheen jäseniä, niin hän saattaa toki tuntea olonsa hiukan yksinäiseksi. 

Hyvinvointivaltio on siis oikeastaan taruolento tai ajatuskoe  Rokon Basiliskiin verrattavissa oleva asia. Rokon Basiliski on siis tekoäly, joka tuhoaa kaiken, mikä ei osallistu sen kehittämiseen. Tuo kapistus siis luotiin puolustamaan ihmistä. Mutta se alkoi tulkita asemaansa niin, että ihminen ei kykene elämään ilman sitä. Siis Rokon Basiliski muuttaa ajatusmallinsa siten, että se ajattelee, että kaikki jotka eivät osallistu sen kehittämiseen ovat jotenkin vaarallisia. Tämä hyvinvointivaltio voi siis ajatella niin, että kaikki jotka eivät sulaudu massaan ovat jotenkin epätäydellisiä. Niin ja jos ihminen on epätäydellinen, tai erilainen niin hän on sairas.  Sairas ihminen pitää tietenkin muuttaa täydelliseksi ja terveeksi. 

Se vaikuttaa hyvältä. Se takaa monia asioita. Sanotaan että Basiliski on joskus päässyt vahtimaan kirkkoa. Eli Basiliski olisi viety kirkkoon, ja toivottu että tuo olio olisi vartioinut sitä. Basiliski olisi sitten syönyt kirkon kirjat, polttanut kaiken edestään, ja lopuksi jähmettänyt kirkkokansa kiveksi. Eli se että emme näe asioden toista puolta saattaa aiheuttaa hyvin ikäviä väärinkäityksiä, joista sitten kärsii koko yhteisö. 

Mutta samalla sitä voidaan käyttää väärin. Eli sen nimissä voidaan tehdä asioita, jotka ajavat ihmisen ojasta allikkoon. Hän saattaa tietenkin olla helpommassa tilanteessa, kun ei kaikkia asioita tarvitse enää pohtia. Näin saadaan aikaan helppo tilanne. Mutta oletteko koskaan ajatelleet sitä, mitä kaikkea tuohon asenteeseen sitten oikeastaan liittyy. Me ajattelemme että muutamme jotain ihmistä. Me voimme kertoa hänelle että hän on sairas. Tuhoamme hänen perustansa, identiteettinsä sekä teemme hänestä silmätikun joka paikassa. Mutta kun tuhoamme hänen minuuttaan ja identiteettiään, niin mitä me sitten annamme tilalle? Annamme television jota voi tapittaa koko päivän. Jos hän pelaa tietokoneella tai kirjoittaa pohdintojaan johonkin, niin että muutkin voivat niitä nähdä, niin silloin asiat muuttuvat radikaalisti. Eihän se ole sopivaa, että joku hullu kirjoittaa asioista internetiin. Se kun voi vaikka loukata jotain muuta ihmistä. 

Henkilö saattaa saada käteensä vajaa 700 euroa kuukaudessa, josta hän maksaa vaatteet, ruoan asumisen sekä kaikki muut asiat. Sillä että hän pysyy poissa pohtimasta asioita ei varmaan ole hänelle itselleen mieleen. Me kaikki tiedämme, että tuo paljon puhuttu hyvinvointivaltio on tärkeä asia. Mutta sitten kun näemme myös sen toisen puolen, eli joka päivä joutuu jokaisesta asiasta tinkimään, niin silloin tietenkään asia ei tunnu tuollaisesta pohtijasta kovin ylevältä. Se että hänellä on lääkepurkki kirjahyllyssä saattaa olla hänelle jonkun toisen mielestä hyvin mukava asia. Mutta mitä tuo onneton sitten siitä itse ajattelee?  Ehkä muut tietävät häntä paremmin, mutta kuitenkaan se ei varmaan tunnu mukavalta,  Siis kenen hyvinvointia me palvelemme? Siinä vasta hyvä kysymys. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rokon_basiliski

https://medium.com/@Kmmon/onko-hyvinvointivaltio-rokon-basiliskin-kansanterveys-versio-67188250b677

Terapia on muotia, mutta ongelma on siinä, että mielenterveyden ongelmista ei uskalleta puhua.

Kun ihminen on mielenterveysongelmien vallassa, niin hän on kuin vankilassa. Tuo vankila on ihmisen oma mieli. Mielenterveyden ongelmat eristävät ihmistä yhtä tehokkaasti kuin vankila.  Hän saattaa eristäytyä kokonaan muusta yhteiskunnasta. Ihmisten asenne mielenterveyden ongelmia kohtaan on usein negatiivinen. Mielenterveyden ongelmat liitetään usein väkivaltaan, mikä lisää tietenkin negatiivisia asenteita mielenterveysongelmista kärsiviä kohtaan. Se että ongelmista ei voida puhua esimerkiksi työnantajan kanssa, aiheuttaa sen että ne pääsevät kärjistymään. Ja jos ihminen lähetetään sairaslomalle, niin hän jää yksin kotiin miettimään syntyjä syviä. Kun ongelmia jää kotiin miettimään yksin, niin ne kasvavat valtavan suuriksi, ja alkavat dominoida omaa elämää. 

Mielenterveyspalveluista supistaminen on asia, mikä ei varmasti ole kovin järkevää. Eli onko mahdollisesti helpompaa ja halvempaa puuttua mielenterveyden ongelmiin sitten kun muutama ihminen on kuollut tai vammautunut eliniäksi. Se mikä maamme mielenterveyskuntoutuksessa ei toimi on hoidon jälkeinen paluu normaaliin elämään. Ihminen joka tulee takaisin kotiin osastolta vaatisi nyt niitä positiivisia kokemuksia, joiden avulla hän pääsee yli siitä mahdollisesti hyvin traumaattisesta kokemuksesta, jonka ansiosta hän joutuu sairaalaan eli osastolle. 

Kun ihminen tulee takaisin, on hän usein aivan yksin ongelmiensa kanssa. Siis toki on olemassa kaiken maailman avohoidon tukimuotoja, mutta varsinaisesti tuota kaikkein tärkeintä, eli paluuta työelämään ei juurikaan tueta. Henkilö siis tulee kansaneläkkeen perusosa tai kuntoutustuki taskussaan takaisin kadulle, ja noilla rahoilla ei kovin leveästi elellä. Eikä mahdollinen merkinnällä "psyykelääke" merkitty lääkepurkki taskussa ole asia, mikä kannustaa ketään solmimaan mitään läheisiä suhteita tuollaiseen ihmiseen. Eli päästessään pois sairaalasta jää potilas käytännössä täysin yksin. Hänen seuransa vain ei satu enää kenellekään kelpaamaan, vaikka hän kuinka yrittäisi olla sosiaalinen. 

Voidaan ajatella, että terapia on nykyään muodissa, mutta siinä on ongelma. Terapian aikana ihmisen pitää kertoa kaikki asiat, mitkä hänen mieltään painaa. Ja juuri terapian kohdalla se, että ihmisen pitäisi olla täysin rehellinen sekä kertoa kaikki täysin rehellisesti on asia, mikä varmasti saa aikaan tilanteen, mitä oikeastaan normaali ihminen ei käsitä. Tai sitä ei ainakaan paljon ajatella. Terapia on asia, mikä perustuu täydelliseen luottamukseen. Ja jos luottamus petetään, niin tilanne muuttuu sikäli, että henkilö ei kykene enää luottamaan yhteenkään terapeuttiin. Jos siis luottamus tuhoutuu, niin se on sitten asia, mikä vaikuttaa kaikkeen, mitä henkilö tekee myöhemmin elämässään. Eli terapiaa kannattaa harkita, jos elämä on solmussa. Mutta miten sitten tehdään, jos terapiaa ei maksakaan KELA? 

Nykyaikainen psykiatria nojaa pitkälti lääkehoitoon. Ja juuri tuo lääkehoito on erittäin ongelmallista. Nimittäin juuri se että lääkäri voi määrätä suuren määrän lääkkeitä suurelle määrälle potilaita samassa ajassa, kun joku terapeutti hoitaa yhtä potilasta. Kuitenkaan nuo lääkkeet eivät auta esimerkiksi stressihäiriöihin. Tai siis ne auttavat näkyviin oireisiin, mutta eivät poista esimerkiksi syytä stressiin. Eli kyseessä on periaatteessa sama asia kuin nukutus- Potilas on ulkoisesti rauhallinen. 

Osa psykiatrista sairauksista (lue "ongelmista") on endeemisiä ja osa taas ulkoa tulevia. Jälkimmäiset ongelmat johtuvat siis ympäristön vaikutuksesta. Mutta hänen ongelmiensa syytä ei vain löydy. Siis jos henkilön käytöksen takana on esimerkiksi fobia, niin tietyissä fobioissa on olemassa tekijä, joka laukaisee pelkoreaktion. Siis joku kokemus lapsuudessa on asia, mikä saa aikaan tietynlaisen pelon. Eli hissipelko saattaa johtua jostain pelottavasta kokemuksesta joka on tapahtunut samanlaisessa hississä, kuin missä henkilö kokee pelkoa. Jos ihminen kokee oman kotinsa uhkaavaksi, niin lääkkeet eivät tuota ongelmaa poista, eikä sitä poista terapeuttikaan, jos pelon takana on väkivaltainen asuinkumppani. 

Toisaalta esimerkiksi aivovaurio, huumeiden käyttö, aivokasvain ,kehittyvä dementia yms. ovat asioita, jotka aiheuttavat muutoksia ihmisen käyttäytymiseen. Addiktio taas voidaan määritellä käyttäytymiseksi, joka dominoi tai muuten vaikuttaa henkilön käytökseen tai hänen elämäänsä "epäsopivalla tavalla". 

Terapia perustuu suurelta osin juuri keskusteluapuun, mutta samalla tietenkään se ei saisi olla paikka, missä vietetään aikaa. Sanotaan että kukaan joka ei itse ole kokenut jotain asiaa kuten terapiaa, ei sitä kykene antamaan. Terapian yksi olomuoto on psykoanalyysi, jonka  tarkoitus on siis olla väline, jonka avulla asiakkaan mieltä sekä edistymistä seurataan. Eli tämän tyyppisen terapian antamiseen on olemassa tarkat säännöt. Siinä henkilöä rangaistaan, jos hän antaa ei toivottavan vasteen. Ja palkitaan jos hän antaa toivotun vasteen. Tällaiset terapiat perustuvat usein lääkkeen sekä kognitioterapian yhdistämiseen. Ja niiden antamista säädellään erittäin tarkasti. 

Mutta siis mikä on terapian tarpeen määrittely? Eli milloin ihminen tarvitsee terapiaa, ja milloin taas hän ei sitä tarvitse? Merkillinen kysymys. Nimittäin kukaan ei voi oikeasti tietää, miltä toisesta tuntuu. Psykiatriaa sekä psykologiaa on aina käytetty väärin. Eli niitä on käytetty omien vihamiesten vaientamiseen. Naisia joita on pahoinpidelty kotona on leimattu hysteerikoiksi. Samoin henkilöitä jotka ovat vastustaneet diktaattoreita on nimitetty sairaiksi. Terapioita on taas käytetty esimerkiksi töistä lintsaamiseen. 

Ja toisaalta sanotaan että todella sairaat ihmiset kuten sarjamurhaajat vaikuttavat aivan normaaleilta. Siis nämä asiat eivät koskaan ole niin helppoja kuin miltä ne näyttävät. Ihminen voi tehdä itselleen tai muille jotain, jos hän ei kykene hallitsemaan tunteitaan. Ihminen joka ei kykene hallitsemaan itseään on aina jotenkin vaarallinen.  

https://yle.fi/a/74-20221734

Me emme voi loputtomiin rakentaa vanhan päälle.

EKn väistyvä toimitusjohtaja Häkämies ehdotti, että maassamme pitäisi tehdä enemmän töitä. Hieno ajatus muuten, mutta siis jos tilauksia ei vain satu olemaan, niin työpäivän pidentämisellä tai arkisten vapaapäivien poistaminen ei vain sitten tuo sitä elvytystä. Eli jos tehdas ei tuota mitään, niin silloin se että työpäiviä lisätään ei vain tuota mitään tuloja. Työpaikalla oleskelu maksaa palkan verran rahaa yhtiöltä, joka voisi käyttää sitä muuten omistajiensa palkitsemiseen. 

Tehtaiden tehtävä ei ole toimia sosiaalitoimistona. Niiden tehtävä on tuottaa voittoa niiden omistajille. Ja jos kaikki työt teetetään roboteilla, niin työläiset muuttuvat turhaksi menoeräksi. Siis tässä vaiheessa pitäisi muuten sanoa, että oleskelu työpaikalla ei ole sama asia kuin tehdä työtä. Mikäli tuotanto automatisoidaan tai sitten se siirretään Kauko-Itään, niin se että suomalaiset tekevät pitkää päivää ei paljon lohduta, jos sitten työtä vain ei ole. Jos yhtiö tekee paljon tappioita, niin sen ei tarvitse maksaa veroja. Mikäli yhtiön koko tilauskanta tulee valtiolta, niin silloin valtion pitää maksaa tilaamansa tuotteet. Se ei tuo yhtään rahaa valtion taskuun. 

Työ jota työpaikalla tehdään pitäisi olla sellaista, että yhtiö saa siitä rahaa. Rahaa yritys saa tilauksista, eli tuotteista joista asiakas maksaa. Valtio saa sitten verotuloja yhtiöstä, joka tekee voittoa. Mutta ongelma tulee sitten siitä, että tuotteiden tilaajan pitäisi olla joku muu kuin valtion. Siis parhaassa tapauksessa tilaukset tulevat ulkomailta. Jolloin ulkomaista rahaa tulee yhtiöön, ja sitä kautta valtion kassaan.  On kaksi eri asiaa tehdä tuottavaa työtä. Tai oleskella työpaikalla. Jos tilauksia ei ole, niin yhtiö ei varmaan sitten tee voittoa vaikka työläiset istuvat työpaikalla koko päivän soittelemassa haitaria. 

Ja sitten itse asiaan. Eli siihen että me emme voi loputtomiin rakentaa tyhjän päälle. Yllä on taulu, joka esittää höyrykonetta nostamassa vettä jostain kaivoksesta. Sen ympärillä on eläimiä kuten hevosia, joiden tehtävä on tuoda puuta ja hiiltä tuon höyrykoneen polttoaineeksi. Taulu kuvaa siis vanhan ja uuden kohtaamista. 

Syy miksi höyrykone syrjäytti hevoset ja härät. Ensin pumpun varresta ja sitten myöhemmin myös kuljetuksessa on se, että höyrykonetta ei tarvitse ruokkia. Höyrykone ei tarvitse tuoretta ruokaa eikä höyrykone saa esimerkiksi suu- ja sorkkatautia, joka vie eläimet teuraaksi saman tien. Höyrykone ei kapinoi, se tekee työnsä aina eikä pidä lepotaukoja. Syy miksi me siirryimme höyrykoneeseen toistuu sitten muissakin koneissa, ja viimeksi roboteissa. Eli korvaamme sanan "höyrykone" sanalla "kone". Koneet eivät kapinoi. Ne eivät lakkoile, eivätkä ne sairastu. Joten yhä suurempi osa meidän työstämme siirtyy joka tapauksessa koneen tehtäväksi. 

Historiasta voidaan kaivaa monta esimerkkiä siitä, miten alkuun vanha on voittanut uuden, mutta sitten kun tekniikka kehittyy, niin silloin tekniikka on voittanut eläimen. Esimerkkinä vaikka rautatie sekä höyryveturi. Kun ensimmäinen höyryveturi otettiin käyttöön, niin hevonen voitti sen nopeudessa. Tuota laitetta pilkattiin. Mutta sitten lopulta höyryveturi otettiin käyttöön kaikissa maissa. Syy ei ollut aluksi nopeus vaan kestävyys. Höyryveturi jaksoi pitää samaa nopeutta päällä koko matkan ajan. Hevonen taas väsyi. Nykyiset veturit ovat niin nopeita, että niiden kanssa ei mikään eläin käy hippasille. Tai ainakaan kukaan ei noiden eläinten puolesta lyö vetoa. 

BBCn tutkimus osoitti että tekoäly pilaa aivomme. Siis tekoäly tekee virheitä. Jopa kymmenen prosenttia tekoälyn tuotoksista on virheellisiä. Ja että sillä tavalla. Toki kun istumme toimistossa, niin ehkä sitten saamme paljon tehtäviä. Mutta monta kertaa päivässä me oikeasti tarkistamme lukemiemme tekstien lähteitä. Kuinka monta kertaa päivässä kirjanpitäjä tarkastaa kirjaustensa paikkansapirtävyyttä soittamalla sille, joka luvut lähetti? Siis ihminen ei tee virheitä. Mutta jostain syystä työelämässä vaaditaan tehokkuutta. Tekoäly kehittyy kaiken aikaa. Sen virhemarginaali ei ehkä ole kauaa kymmentä prosenttia. Ja tässä täytyy sanoa, että suurin osa työntekijöistä käsittelee määrämuotoon tallennettua melko suppeaa dataa. Eli kun teemme raportteja jossain toimistossa, niin emme nyt aivan joka kerran tee mitään tohtorin väitöskirjan tasoisia esityksiä. 

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000011968385.html

Oleellisen todisteen pois jättäminen ei kerro hyvää asian käsittelytavasta.

 

https://yle.fi/a/74-20218738

Sofia Tuomi on voittanut oikeusjutun, jossa häntä oli syytetty sairauden teeskentelemisestä. Hän oli kaatunut työpaikallaan rapuissa, ja diagnoosina oli krooninen kipuoireyhtymä. Tapausta ei olla hoidettu niin kuin pitäisi.  Erittäin merkittävä asia Sofia Tuomen jutussa on se, että valtaosa todisteista on syntynyt tai tuotettu vakuutusetsivien kautta.  Tuolloin yksityisetsivät olivat varjostaneet kohdetta, jota oli epäilty siitä, että hän nosti aiheetta eläkettä. Vakuutusyhtiö oli katkaissut kaikki tuet. Ja sitten lähtenyt käräjöimään tuota jutun vastaajaa vastaan, joka siis vapautettiin. Tietenkin vakuutusetsivät toimivat vastoin normeja, eli he eivät kertoneet koko totuutta, tai sitten joku taho tuolla vakuutusyhtiössä päätti, ettei kaikkia todisteita tarvitse toimittaa oikeuteen. Kyse on siitä, että millaisia käskyjä nuo tahot ovat saaneet. Onko heitä käsketty suoraan todistamaan Sofia Tuomi syylliseksi, vai oliko heitä käsketty oikeasti seurata ja hankkia mahdollisia todisteita? 

https://yle.fi/a/74-20218738

Juuri nämä asiat eli oleellisen osan jättäminen pois koosteesta sekä samalla myös se, että vasta kolmas syyttäjä suostui nostamaan syytteen ovat hyvin mielenkiintoisia asioita. Eli saako Fennia sitten oikeasti valita syyttäjän, joka sitä miellyttää? Ja sitten toinen hyvin mielenkiintoinen kysymys on se, että miksi ihmeessä Fennia jätti ilmeisesti ratkaisevan osan tutkintamateriaalista pois? Ja miksi esimerkiksi poliisia eli lähinnä ATARI-tyhmää ei ilmeisesti olla viitsitty kovin paljon vaivata näillä asioilla. 

https://yle.fi/a/74-20218738

Ihmisen pitäisi olla syytön kunnes toisin todistetaan. 

Tapaus on huolestutettavaa siksi, että todisteita on käsitelty kuin ne olisi puolueettomien tahojen kuten poliisin toimittamia. Syyttäjä on siis toiminut niin, että hän käyttää yksityisetsiviä jutun selvittämiseen, ja kyseessä voi olla toisen ihmisen maineen pilaaminen. Se mikä tekee tuosta asiasta vielä merkityksellisemmän on se, että yksityisetsivät ovat toimineet toisen osapuolen eli kantajan toimeksiannosta. Joten onko syyttäjä ollut tietoinen siitä, että todisteita on peukaloitu, eli niitä on käsitelty valikoiden. Toivotaan ettei näin ole. Mutta jonkun mielestä tapaus saattaa kertoa yleisestä asenteesta. Eli jos ihminen haastetaan oikeuteen, niin hän ei muka muuta voi olla kuin syyllinen. Pelkkä oikeudenkäynti leimaa ihmisen rikolliseksi. 

https://yle.fi/a/74-20218738

Ja sitten kun esimerkiksi syyttäjä häviää jutun, niin kaikki korvaukset jäävät veronmaksajien maksettavaksi. Siis tämä koskee median mukaan myös tapauksia, joissa todisteita on peukaloitu. Yleensä vahingontekijä on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon. Ja sama koskee rikosasioita. Jos syyte on nostettu peukaloitujen eli valikoiden käsiteltyjen todisteiden takia, eli jos todisteista on tahallisesti poistettu osia, jotka ovat tukeneet puolustusta, niin silloin noiden todisteiden muuttelija on ainakin oman käsitykseni mukaan velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingot. Samoin todisteiden muutteleminen on rangaistava teko. Jos vastaaja on pakotettu ottamaan implantoitu kipumittari, joka voi aiheuttaa esimerkiksi halvaantumisen, niin silloin voidaan kyllä puhua teosta, joka ei ole hyväksyttävissä. 

Vai oliko langettavista todisteista sitten luvattu esimerkiksi bonuksia, jolloin todisteita saattaa jäädä huomaamatta. Tuolloin johtoajatus voi olla se, että "on se kuitenkin syyllinen", ja se sitten ikään kuin oikeuttaisi suoraan peukaloimaan tai valikoimaan todisteita siten, että henkilö vaikuttaa syyllisemmältä kuin muuten.  Siis miksi tässä tapauksessa ei muisteltu vanhaa sanontaa, eli "sen lauluja laulat, joka palkkasi maksaa". 

https://yle.fi/a/74-20218738

On ihmisiä, jotka ovat rahapulassa. Tai muuten haluavat miellyttää omia esimiehiään. Ja vakuutusetsivien joukossa on varmasti ihmisiä, joiden mielestä heidän tulee miellyttää omia palkanmaksajiaan kaikin tavoin. Siis ajatus mahdollisesta bonuksesta saa ihmiset joskus arvioimaan todisteita jotenkin väärällä tavalla. Tai heidän päässään kypsyy ajatusmalli, joka muuttaa tai siirtää kaikki todisteet siten, että ne tukevat kohteen syyllisyyttä. 

Kun kohde on boheemi tai muuten epäsovinnainen, niin silloin joku saattaa nähdä kaikki mahdolliset asiat, kuten pukeutumisen, korut, tavan puhua sekä mahdollisesti tuttavapiirin, sellaisena että ne tukevat ihmisen syyllisyyttä. Ja kun vakuutusetsivät sitten ehkä käyvät puhuttelemassa todistajia, niin todistajat jotka eivät ehkä pysty syystä tai toisesta hyväksymään kohteen elämäntapaa alkavat kertoa asioista siten, että kohde näyttää niissä negatiivisemmalta kuin hän muuten olisi. 

https://yle.fi/a/74-20218738

Suuri osa sosiaalisesta kanssakäymisestä saattaa muuttua suoraan ihmisten mielessä pahimmillaan rikollisjengin jäsenyydeksi, ja seuraava ajatus sitten on se, että "linnaan tuollaiset kuuluvat". Eli halutaan todistella itselle, miten paha toinen on. Joskus ihmiset reagoivat poliisiin siten, että epäillyt ovat jo syyllisiä, kun poliisi tulee heistä kyselemään. Eli poliisin merkki on kuin yllyke syyllistää toista. Ja sitten mieleen tulee defenssi. Tuo saa ihmiset ajattelemaan, että he tekevät oikein, kun he syyttävät toista teoista, joita ei edes ole olemassa. Oma itse nähdään tuolloin ihmisenä, jolla ei ole mitään tekemistä minkään rikollisten kanssa. 

https://yle.fi/a/74-20218738

Toki oma itse voi silloin lähteä vaikka ravintolaan viettämään iltaa, ja sitten edessä on tilanne, missä muutaman paukun jälkeen alkaa juttu luistaa. Eli juttu paisuu kuin pullataikina. Naapurin mopopoika muuttuu illan mittaan Helvetin Enkelien presidentiksi, ja ehkä hän on myös se kuuluisa "tuntematon mies tai nainen", eli henkilö joka on tehnyt vähintään kaikki maailman väkivaltarikokset. Ja sitten toinen sanoo vieressä "olisi pitänyt tietää". Siinä joku kaupasta tehty näpistys muuttuu massamurhaksi ja asema vähintään Helvetin Enkeleiden Suomen jaoston johtajaksi. Joku "Artemis Flow"-kirja taas muuttuu rikollisten ohjekirjaksi, kun pari miestä juo kaljaa ja kertoo siitä, miten joku rikollinen on päässyt tunkeutumaan heidän upeaan lähiöönsä. 

Eli on se naapurin poika tai tyttö, joka kulkee piirrellyissä farmareissa vähintään ammatti ja taparikollinen, ja itse sitten 16 vuotiaana käytettiin pukua ja solmiota. Eli tuolloin henkilön aivot ryhtyvät luomaan keinotekoista todellisuutta. Tuo keinotekoinen todellisuus perustuu malliin, jossa oma itse ja kaverit eli todelliset ystävät nähdään puhtoisina pulmusina. 

https://yle.fi/a/74-20218738