Konflikti syntyy siten, että joku kokee väkivallan olevan miellyttävämpi tai helpompi toimintamalli kuin esimerkiksi neuvottelut. Yleensä konflikti alkaa molemminpuolisella suunsoitolla, ja sitten se joka tuntee itsensä vahvemmaksi lähtee käyttämään väkivaltaa. Siis alussa on tilanne, mikä sitten lopulta eskaloituu suoraksi väkivallaksi joko yksilöiden tai valtioiden välillä. Jos toinen osapuoli on kovin kansallismielinen, niin silloin saattaa oma voima sokaista tuon vahvempana itseään pitävän osapuolen, joka lähtee sotaan kunniansa vuoksi.
Samoin kuin valtioiden välisissä konflikteissa, niin myös yksilöiden välisissä konflikteissa konfliktin alkuperäinen syy on usein sellainen, että toinen osapuoli näkee kunniaansa loukatun. Ja sitten seuraavaksi lähdetään kulkemaan kohti väkivallan tietä.
Mutta miten meistä on tullut militaristeja?
Nykyistä poliittista keskustelua leimaa hyvin militaristinen katsantokanta asioihin. Lähes joka ikinen päivä lehdet täyttyvät uutisista, joiden mukaan Suomi tai joku muu maa on ostanut milloin mitäkin aseita, joiden teho on todettu Ukrainan sodassa.
Vuoron perään jokainen länsimainen johtaja on kertomassa, että kuinka Venäjää pidetään ainakin Hitlerin Saksan veroisena valtiona. Kovin paljon vertauksia Staliniin en ole Putinin kohdalla nähnyt, mutta uskoisin että Putinin otteista monet on kopioitu Stalinin Neuvostoliitosta. Mutta en ole nähnyt Putinia vieläkään kutsuttavan hulluksi stalinistiksi.
Mutta miten sitten heiluri heilahti niin, että entiset rauhankyyhkyt muuttuivat ikään kuin maailman ykkösmilitaristeiksi? Kyseessä saattaa olla suojareaktio. Ihmiset ovat pelästyneet sitä, että heidän toimiensa seurauksena on valtio saattanut avautua Venäjän operaatioille. Tai sitten halutaan osoittaa sitä, että poliitikko tai yksityishenkilö ei ole Putinin talutusnuorassa, ja siksi ostellaan taas varastot täyteen aseita.
Putinin kohdalla paniikkia saattaa lisätä esimerkiksi pelko siitä, että hän käyttää kemiallisia tai biologisia aseita. Eli jos Putin petti yhden lupauksen, niin montako allekirjoittamaansa kansainvälistä sopimusta hän on jättänyt noudattamatta?
Mutta siis onko Putin oikeastaan valehdellut? Vai onko hän ehkä pelannut avoimin kortein? Jos asia on näin, niin olemmeko vain tulkinneet Putinin puheita ja tekoja väärin?
Kun ajattelemme Putinin sanoja ja tekoja, niin meidän pitää kysyä itseltämme että pidimmekö me vain hänen toimintaansa eli linja-eroa ulko- ja sisäpolitiikan välillä jonain kampanjointina? Eli jätimmekö tietoisesti huomioimatta Venäjän kehityksen, johon kuuluivat jatkuvasti supistuvat yksilönvapaudet sekä jatkuvasti yleistyvät sotilasparaatit ja uusien aseiden esittelyt? Siis olisiko meidän kuitenkin pitänyt vetää tiettyjä johtopäätöksiä siitä, mikä tuleman piti siitä mitä näimme vuoden 2010 jälkeen televisiosta?
Olisiko Venäläisten itsensä pitänyt reagoida jotenkin siihen, kun Putinin kilpailijoiden kohtalona alkoivat olla salaperäiset sydänkohtaukset? Siis onko Putin itse noiden ensimmäisten sydänkohtausten kuten Pietarin kaupunginjohtajan Anatoli Sobtšakin kuolemien takana, vai toimiko joku taho ehkä aluksi Putinin tietämättä? Sitten myöhemmin vain sanotaan että "joko Putin hyväksyy tämän, tai hän on seuraava". Eli mistä kukaan tietää totuutta?
Tietenkin jos joku jää noista murhista kiinni, ja hän joutuu oikeuteen, niin todennäköisesti joko hänet leimataan valehtelijaksi mikäli hän syyttää Putinia, jos tuo henkilö joutuu oikeuteen. Tai sitten hänet vapautetaan näytön puutteessa. Siis jos aikoinaan KGB otti asiakseen nostaa oman miehensä valtion johtoon, niin KGB ei ehkä ole sitten asiasta paljon mieheltään kysellyt.
Siis tällä termillä "KGB" tarkoitan niitä Neuvostoliiton aikaisen turvallisuuspalvelun henkilökuntaa, jolle Putinin valta takaa syytesuojan. Ja Venäjää ei ole ennenkään hallittu ilman turvallisuuspalvelun lupaa. Jos ei valtiopäämies miellytä turvallisuuspalvelua, niin hän saa vain pienen sydänkohtauksen tai luodin päähänsä. Sanotaan että OGPU eli Neuvostoliiton t turvallisuuspalvelu murhasi aikoinaan Leninin, koska hän aikoi lakkauttaa salaisen poliisin.
Venäjän tulevaisuus.
Venäjän tulevaisuus ei kovin hyvältä näytä, vaikka Putin jäisikin valtaan. Ukrainan ja Venäjän välit ovat mennyttä ainakin seuraavaan sukupolveen asti. Joten meidän pitää vain elää sen totuuden kanssa, että Vladimir Putinin asema Venäjällä saattaa vahvistua ainakin näennäisesti.
Mutta toisaalta Venäjä saattaa joutua yhä enemmän ja enemmän eristyksiin, eli jos kauppasaarto jatkuu, niin Venäjän asema alkaa muistuttaa hukan enemmän Pohjois-Korean asemaa maailmalla. Ydinaseet ovat asia, jonka avulla voidaan kansainvälisen yhteisön pinnaa kiristää, mutta aina jossain tulee raja vastaan. Eli edes ydinaseet eivät kasvata kansainvälisen yhteisön sietokykyä loputtomiin. Ja tuon asian on myös Vladimir Putin joutunut toteamaan.
Putinin kohdalla halu uskoa siihen, että Venäjällä tapahtuu muutos hänen toimestaan on tietenkin vahvistanut halua painaa varomerkit pinnan alle. Se että emme ole uskaltaneet jostain syystä epäillä Putinia vaan sokeasti uskoneet hänen vakuuttelujaan rauhantahdosta, vaikka hän rakenteli uusia suuritehoisia ydinaseita sekä hyökkäsi länsivaltoja tai läntisiä arvoja vastaan, niin me ehkä voimme selittää toimintaamme sillä, että pelkäsimme joko leimautumista sota-intoilijoiksi tai sitten pelkäsimme että Putin saisi rehellisyyttään koskevista epäilyistä uusia ideoita toimilleen.
No oli miten oli, niin me emme uskaltaneet sanoa sitä, mikä ehkä olisi voitu nähdä tai ennakoida. Mutta siis sokaisiko meidät Putinin näennäisen ystävällinen käytös vai hänen tarjoamansa halpa energia? Siis siinä on vasta kysymys, mihin meidän on aina vähän vaikea vastata.
https://www.uusisuomi.fi/uutiset/geopolitiikan-asiantuntija-varoittaa-uudesta-ohjuskriisista-vladimir-putinilla-ei-enaa-ole-mitaan-menetettavaa-ydinsapelin-kalistelu-voimistuu/b15e66fe-8e6b-42a6-80ea-2a7b413391fe
https://fi.wikipedia.org/wiki/Anatoli_Sobt%C5%A1ak
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vladimir_Lenin
https://en.wikipedia.org/wiki/Joint_State_Political_Directorate
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.