Lapset eivät opi käytöstapoja tai sääntöjen noudattamista itseohjautuvasti, vaan aikuisten on heitä opetettava.

Olettaako joku aikuinen, että lapsi tai nuori oppii kauniita käytöstapoja sekä noudattamaan yhteiskunnan sääntöjä itseohjautuvasti

Mistä muuten johtuu että kouluissa ei enää tarvitse viitata, kun vastataan johonkin kysymykseen? Mihin tuo tapa on oikeasti joutunut? Viittaaminen eli käden nostaminen ylös on aikoinaan ollut peruskouluissa opittava perusasia, jonka avulla taataan se, että kaikki muutkin kuin vain nopeimmat saavat vastata. Viittaamisen oppiminen ei ole ainakaan koskaan omalla kohdallani tapahtunut itseohjautuvasti, vaan opettaja ennen opetti nuo asiat lapsille, jotka istuivat hänen luokassaan. 

Nykyään on jostain syystä eteen tullut sellainen tilanne, että jatkokoulutuksessa henkilöt vastaavat nopeasti sekä samalla väärin, ilman että he nostavat kättään ylös ja odottavat sitä, että opettaja antaa luvan vastata. Eli onko syy tuon tavan katoamisessa lapsissa vai aikuisissa? Eli jos opettaja ei tuota asiaa opeta, niin se sitten kostautuu jossain myöhemmissä elämänvaiheissa. En tiedä onko tilanne korjaantunut, kun omasta valmistumisesta on yli kymmenen vuotta. Mutta tuo asia oli tuolloin kauan sitten kiusallinen, eikä kukaan noista huutelijoista ollut S2 nuori. 

Onko muuten sattumaa, että samaan aikaan kun keskustellaan S2 nuorista, niin on alettu vaatia esimerkiksi lukukausimaksuja? Tässä äsken Twitteriä selatessani silmiini pisti Maria Ohisalon Twiitti, jonka mukaan valtiovarainministeriö ilmoittaa, että lukukausimaksut saattavat aiheuttaa sen, että pienituloisten lapset jäävät ilman korkeakoulupaikkaa? Samaan aikaan lehdistö kertoo suurin kirjaimin esimerkiksi koulusta, jossa S2-lapset ovat enemmistönä, mutta tuon koulun keskiarvot ovat ainakin maamme keskitason yläpuolella. Tuo koulu sijaitsi Vuosaaressa, ja tuolla alueella on melko korkeat työttömyysluvut, sekä tulotaso keskimääräistä alempi. 

Olen hiukan ihmeissäni katsonut, että kaikkialla nimenomaan ulkomaalaistaustaisten nuorten jengiytymistä on alettu käsitellä mediassa entistä enemmän, ja se tietenkin liittyy vaaleihin. Mutta kuitenkin juuri tämä uusi asenne, missä kouluja sekä asuinalueita ikään kuin jotenkin leimataan sellaisiksi, että niistä ei kuitenkaan mitään tule on jotenkin outo. Rauhaton koulu sekä turvattomuus eivät ole mitään uusia asioita, ja itse muistelen kuinka esimerkiksi ostareista varoiteltiin kun olin peruskoulussa. Tuolloin ei vielä maassamme ollut ulkomaalaistaustaisia nuoria ainakaan kovin paljon, joten sen takia en oikein usko että myöskään katujengit ovat maassamme jotenkin uusia asioita, vaikka niitä ennen kutsuttiin nuorisojengeiksi. 

Siis onko tämän uuden mallin missä esimerkiksi lukukausimaksut aiotaan ulottaa kaikkiin korkea-asteen oppilaitoksiin sekä yhdistellään myös erilaisten peruskoulujen paremmuusjärjestys oikeasti tarkoitettu luomaan yhteiskunnallista eriarvoisuutta sekä luomaan rajoja sekä korkeampia muureja eri väestöryhmien välille. Ja tässä pitää sitten muistaa että myös tulotaso on yksi raja. Siis onko tarkoitus oikeasti palata esimerkiksi luokkayhteiskuntaan, jossa ne joilla on rahaa saavat sitä vielä lisää. Ja ne joilla ei ole mitään menettävät kaiken lopunkin. 

Yksi asia mikä sitten luo opiskelumotivaatiota on halu oppia sekä saavuttaa asioita, joita voi koulun kautta saavuttaa. Jos ihmiselle ilmoitetaan välittömästi kun hän menee kouluun, että hänestä ei mitään koskaan tule, niin silloin tietenkin se vaikuttaa varmasti negatiivisesti sekä koulu- että yhteiskuntarauhaan. 

Kun ajatellaan esimerkiksi venäläisen sekä suomalaisen yhteiskunnan eroja, niin Venäjällä sivistystaso on paljon alhaisempi kuin Suomessa. Koulujen tehtävä on opettaa ihmisiä käsittelemään sitä tietoa, mitä hän saa, sekä myös ajattelemaan pintaa syvemmältä. Eli se että joku asia näyttää upealta illalla saattaa aamulla olla hyvinkin erilainen. Eli lyhyen tähtäimen hyvän tavoittelu voi myöhemmin kostautua ikävällä tavalla. Se että me esimerkiksi säästämme jossain koulutuksessa saattaa aiheuttaa sen, että me kohtaamme sitten myöhemmin tilanteen, jossa ei jotain työn tekijöitä olekaan tarjolla. 

Meistä kaikista ei voi tulla lääkäreitä, se on aivan selvä asia. Kaikki ihmiset eivät myöskään sovi opettajiksi, eikä jokainen maailman ihminen sovellu myöskään insinööriksi. Eikä kaikkien ihmisten tavoite ole olla joku jääkiekkoilija tai siivooja, vaan myös muitakin ammatteja on olemassa. Ja se mikä tekee erityisesti opettajan ammatista kriittisen on se, että erityisesti peruskoulun opettaja luo sen opin pohjan, jota ihminen automaattisesti hyödyntää lopun elämänsä ajan. Mutta peruskouluissa luodaan sitten myös se arvopohja, jota vasten ihminen tekee päätöksiään. 

Siis oppi on kuin talo. Se luodaan perustusten kautta, ja jos perustuksia tehtäessä tehdään virheitä, niin silloin siitä kärsii koko henkilön loppuelämä. Mutta sen verran voin tietenkin ihmisiä lohduttaa. Kenenkään 12-vuotiaan elämä ei ole vielä lukkoon lyöty, ja mitä nuorempana ihmisen ohjaaminen niitä oikeita sekä rakentavia valintoja tekemään aloitetaan, niin sitä vähemmän hän sekä hänen ympäristönsä kärsivät. Mitä varhaisemmin huonoon käytökseen puututaan, niin sitä vähemmällä sekä aikuiset että nuoret pääsevät. 

Kaikki koulussa tapahtuva häiriköinti voidaan laittaa lasten ja nuorten syyksi. Mutta kuitenkin meidän pitää huomioida se, että lasten ja nuorten kotona luodaan se käytöksellinen pohja, jota lapset sekä nuoret käyttävät omassa elämässään. Eli olettaako joku aikuinen oikeasti että lapsi tai murrosikäinen nuori oikeasti kykenee itseohjautuvasti oppimaan niitä kauniita käytöstapoja? häirikkölasten puolustukseksi voin sanoa sen, että heille ei ole isä tai äiti opettanut käytöstapoja kotona, eikä heidän toimintaansa ole muutenkaan välitetty puuttua. 

Jos lapsi ottaa karkkeja kaupasta eikä niitä maksa, niin häntä pitää silloin rangaista. Tuolloin pitää tehdä selvästi selväksi, että jos tämä asia jatkuu, niin seuraukset pahenevat sekä uskaltaa kutsua viranomaiset paikalle. 

Tuolloin lapsen käytös on vielä korjattavissa, mutta jos rikollisen toiminnan annetaan jatkua, niin se vain pahenee pahenemistaan. Mutta samalla pitää suoraan kannustaa sille kaidalle tielle. Eli jos ihminen käy jotain koulua, niin silloin hän ei syyllisty esimerkiksi rikolliseen toimintaan niin helposti kuin jos hän on viettää aikaansa jossain ostoskeskuksessa. Eli myös koulupinnaukseen pitää puuttua, koska se on ensimmäinen varomerkki siitä, että nuorella tai lapsella on ongelmia kaveripiirissään. 

Toivottomuus sekä turhautuminen ovat asioita, joiden takia ihminen lopulta ajautuu äärimmäiseen väkivaltaan. Jos ihminen kokee että hänen ainoa vaikutusmahdollisuutensa on väkivalta, niin silloin hän siihen varmaan turvautuu. Se että ihminen kokee voivansa vaikuttaa väkivallattomasti varmasti auttaa siihen, että nuoret eivät jengiytyisi. Kun puhutaan väkivaltaisesta jengiytymisestä, niin juuret siihen löytyvät usein lapsuudesta, jossa esimerkiksi juuri koulupinnaukseen tai muihin lieve-ilmiöihin kuten liiman haisteluun sekä kotiintuloaikoihin ei ole kiinnitetty huomiota. 

Lapsi voi vaikuttaa hyvinkin aikuismaiselta, mutta hän tarvitsee rajat. Jos kotona ei kiinnitetä huomiota siihen, että lapsi noudattaa yhteiskunnan sääntöjä, niin hän ei niitä myöskään muualla tai myöhemmässä elämässään noudata. Aikuisten vastuulla on lasten kasvattaminen, eli aikuisen tehtävä on asettaa lapselle rajoja sekä ylipäätään toimia auktoriteettina. Eli aikuisten tehtävä ei ole olla lapsen kaveri, joka kantaa kaljaa sekä tupakkaa lapsilleen sekä heidän kavereilleen.