Kenraali evp. Pekka Toveri aloittaa uuden vaiheen elämässään kokoomuksen kansanedustajana. Tietenkin hänen paikkansa on uusien edustajien tavoin takarivissä, mutta sitten tässä on mediassa käyty keskustelua siitä, että Pekka Toveri on sanonut olevansa kiinnostunut puolustusministerin tehtävistä. Ja siihen sitten on kommentoitu, että kenraali sovittelemassa vähän isoja saappaita itselleen, ja muutenkin tuosta pääkirjoituksesta tulee sellainen vaikutelma, että siinä vähän aiotaan ojentaa uutta edustajaa, sekä saada "hänet muistamaan asemansa". Se mitä sitten tähän Pekka Toverin lausuntoon tulee, niin mitä hänen olisi pitänyt vastata, jos toimittaja tai joku muu kysyy häneltä mitä paikkaa tai roolia hän eduskunnassa itselleen toivoo?
Olisiko parempi että Pekka Toveri olisi vastannut tuohon kysymykseen, että "hän istuu kuin kusi sukassa ja äänestelee muiden mukana" tai "että aikoo hän kuuliaisesti seurata puoluejohdon määräyksiä"? Tuollaiset vastaukset eivät varmaan vakuuta äänestäjiä siitä, että heidän kannattaa antaa äänensä juuri Pekka Toverille. Eikä kukaan ole vielä saanut yhtään paikkaa hallituksessa, mutta kuten tiedämme, niin kunnianhimoa pitää olla. Jos ihminen ei tuo itseään esiin, niin mitä varten hän lähtee ylipäätään eduskuntaan? Tässä Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa on aistittavissa jonkinlainen tuohtumus tai vastaava Pekka Toverin lausuntoa kohtaan.
Eli tässä taas kysyn että ketä maassamme oikeastaan pitää miellyttää? Siis mitä Pekka Toverin olisi pitänyt sanoa? Hän sanoi että "puolustusministerin tehtävät tietenkin kiinnostavat, mutta ensimmäisen kauden realiteetti ovat toiset". Eli mitä vikaa tuossa vastauksessa on? Kukaan ei taaskaan muuten ole minun mielipidettäni käynyt kysymässä, mutta tässä sitten kuitenkin senkin ilmaisen. Meillä kaikilla on varmaan kiinnostuksia monenlaisia tehtäviä kohtaan, mutta kuitenkin realiteetti voi olla toinen.
Puolustusvoimien näkemys entisten upseereiden osallistumisesta politiikkaan voi olla epäilevä, mutta kuitenkin kun upseeri on tehtävänsä jättänyt, niin hän on vapaa myös osallistumaan politiikkaan. Siis onko muuten puolustusministeriöstä tullut mitään paimenkirjettä asiasta, vai onko kyseessä joku suusanallinen kehotus olla poissa silmistä tai mielestä, kuten pahasti voidaan sanoa. Onko Puolustusvoimien tai ministeriön virallinen kanta asiaan se, että entinen upseeri ei saisi osallistua politiikkaan, vai onko se vain joku perinne? Tanskassa kuulemma virassa olevat upseerit saavat olla puolueiden jäseniä sekä osallistua poliittiseen elämään.
Tai siis jos lähdetään siitä, että entinen upseeri saa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun mutta ei politiikkaan, niin miten politiikka eroaa yhteiskunnallisesta keskustelusta? Vai eikö puolustusvoimat olekaan yhteiskunnan osa, jota koskevat päätökset tehdään myös viimekädessä eduskunnassa? Ja eikö tuon laitoksen työntekijöillä ole oltava samat mahdollisuudet vaikuttaa kuin muillakin maamme kansalaisilla, vaikka tietenkin esimerkiksi upseerin puoluejäsenyys voi olla vähän vaikea niellä. Mutta kuitenkin kun upseeri lähtee, niin hän on sikäli vapaa puhumaan sekä esiintymään, kunhan muistaa ettei paljasta esimerkiksi virkasalaisuuksia.
Kokoomus tietenkin voitti vaalit, joten puolueen puheenjohtaja Petteri Orpo kokoaa hallituksen, ja jos hän haluaa toimivan koalition, niin silloin tietenkin ministerien salkuista käydään kauppaa. Eli ei ole niin sanottu, että esimerkiksi puolustusministerin salkku tulee Kokoomukselle, koska sen pitää myös muille puolueille luvata jotain, jotta nämä suostuvat tekemään hallitusyhteistyötä voittajan kanssa. Jos kukaan ei suostu hallitusyhteistyöhön voittajapuolueen kanssa, niin silloin seuraa ongelmia. Esimerkiksi vähemmistöhallituksen on vaikeaa viedä läpi ohjelmiaan eduskunnassa.
Samoin ihmisen pitää osoittaa äänestäjilleen, että hän on juuri se valinta, jolle heidän kannattaa äänensä antaa. Eli tuota tilannetta pitää ajatella siten, että Pekka Toveri on ikään kuin työhaastattelussa, jossa hän myy omaa osaamistaan, aatettaan sekä samalla myös persoonaansa äänestäjille. Ihmisellä saa ja pitääkin olla kunnianhimoa, ja hän saa kyllä muuten tuoda noita asioita muiden ihmisten tietoon. Eli turha vaatimattomuus ei kaunista ainakaan työhaastattelussa.
Eduskunnassa kaikki edustajat ovat periaatteessa saman arvoisia, joten kukaan ei siellä istu turhaan, ainakaan oman puolueensa näkökulmasta ajatellen. Jokainen kansanedustaja on periaatteessa ehdolla myös ministeriksi. Kun hallitusta muodostetaan niin silloin tietenkin ministerien paikat jaetaan ensin koalition puolueille, ja sitten nuo puolueet tekevät sisäisen valinnan siitä, kuka saa minkäkin ministerisalkun. Ministerisalkku takaa sitten näkyvyyttä ja jos työn hoitaa hyvin, niin silloin voi seurata uusi kausi eduskunnassa. Mutta jos oma toiminta ei äänestäjiä miellytä, niin sitten tuo edustaja saa hakea sen jälkeen uutta työpaikkaa.
Siis äänestys- ja muissakin tilanteissa on aivan sama, että onko edustaja uusi tai niin sanotusti vanha edustaja. Oma aktiivisuus sekä osaamisen osoittaminen muille sekä myös osaltaan se, että osaa perustella mielipiteensä niin, että muutkin sen voivat hyväksyä ovat asioita, jolla päästään eteenpäin myös politiikassa.
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000009500267.html?share=f6d9f902ad70f85ee1d772e77dc2cf30
https://www.verkkouutiset.fi/a/suorastaan-rimanalitus-hsn-kirjoitusta-pekka-toverista-arvostellaan/#b5ee1758
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.