Valtiosääntö sekä ministerien pätevyys ja valintakriteerit ovat asioita, joista aina välillä keskustellaan

  Jussi Halla-Aho varaisi ministerien sekä kansanedustajien paikat syntyperäisille Suomen kansalaisille. Ja ehkä hän perustelee tuota asiaa siten, että se estäisi esimerkiksi vahingollisen tiedon leviämisen. Toki aina voidaan kysyä, että voisiko tuo vaatimus syntyperäisestä suomen kansalaisuudesta varata esimerkiksi puolustusministerille sekä ehkä sisäministerille. Eli kaikkien ministerien tai kansanedustajien ei tuossa tapauksessa tarvitsisi olla syntyperäisiä Suomen kansalaisia. Mutta palveleeko tuollainen asia sitten Suomen etua? 

Tietenkin me kaikki olemme välillä lukeneet sellaisistakin mahdollisuuksista, että esimerkiksi kaksoiskansalaisten oikeutta hakeutua korkeakouluihin sekä virkoihin rajoitettaisiin. Ja syynä olisi tuolloin se, että nuo opiskelupaikat saadaan silloin varattua suomalaisille, jotka ovat syntyneet tässä maassa. En tiedä onko tässä kyseessä Perussuomalaisten virallinen kanta, mutta aina välillä nuo kahden passin asiat ovat nousseet päivälehdissä sekä eri tiedotusvälineissä pinnalle. Tuolloin tulee mieleen se, että onko maassamme demokratia vai mediakratia? 

Kansojen välistä ystävyyttä.

Kun puhutaan esimerkiksi Kekkosen kuuluisista puhelinsoitoista lehtien päätoimittajille, niin vielä nykyäänkin mietin että kuka tuolloin 1940-luvun lopulta 1980-luvun alkuun oikeastaan soitti kenelle? Eli tietenkin Kekkonen halusi vaikuttaa mediaan sekä siihen, mitä Neuvostoliitosta kirjoitettiin, niin kuitenkin mieleen tulee se, että soitettiinko tuosta asiasta ensin Kekkoselle, ja tuliko soitto ehkä Neuvostoliiton edustustosta Tehtaankadulta? Eli kertoiko joku asiasta ehkä ensin Tehtaankadun KGB-miehille, jotka sitten soittivat asiasta Moskovaan, josta otettiin yhteys Kekkoseen? 

Tuolloin suomettumisen syvinä aikoina ei varmaan kukaan muistanut, kuinka loistava selkänoja Moskova oli tietyille poliitikoille. Syy miksi Kekkonen sai aikoinaan poikkeuslain, jonka turvin hän hallitsi maatamme oli se, että hänellä oli hyvät henkilökohtaiset suhteet itään. Ja aina kun tehtiin päätöksiä, joista ei pidetty, niin voitiin sanoa, että Neuvostoliittolaiset pakottivat tekemään tuon päätöksen, joka olisi ehkä vienyt paljon ääniä tuolta poliitikolta. 

Mediakratiaan kuuluu se, että poliitikkojen odotetaan ikään kuin kuuntelevan eli tottelevan mediaa. Jos mediaa ei toteltu, niin silloin seurasi julkinen kurinpalautus. Tuolloin median edustajat kuten edesmennyt Helsingin Sanomien päätoimittaja Simopekka Nortamo kertoivat presidentille jos joku virkamies tms. oli sanonut jotain pahaa hänestä, ja sitten tietenkin julkisessa sanassa vaadittiin tuolle onnettomalle eroa, mihin presidentti tietenkin suostui. Tapauksista kerrottiin tietenkin vain se, mitä Nortamo ja kumppanit siitä halusivat kertoa. Ja tietenkin jokainen haastattelu sekä lausunto näytettiin aina lausunnon antajan esimiehelle, jonka oletettiin käyttävän erotusoikeuttaan. Toki meidän pitää huomioida se, että Nortamon ura ajoittui suomettumisen kovimpaan aikaan. Ja tuolloin piti olla suurta rohkeutta, jos uskalsi sanoa jotain vasemmistoa sekä Neuvostoliittoa vastaan. 

Mutta kuten tiedämme, niin tällaiset asiat ovat joidenkin muiden mielestä paluu menneisyyteen. Toisaalta jos kyseessä olisi valtion turvallisuuteen perustuva laki, niin silloin tietenkin Halla-Aho unohtaa sen, että myös syntyperäinen Suomen kansalainen voi asua pitkän aikaa esimerkiksi Venäjällä ja siellä mieltyä Vladimir Putinin aatteisiin sekä asenteisiin. Ja tuo asia tietenkin tarkoittaa sitä, että myös syntyperäinen Suomen kansalainen voi ryhtyä tekemään valtiopetoksia eli luovuttamaan tietoja Venäjälle. 

Siis pitäisikö meidän vihata venäläisiä? Vastaus on ei. Meidän pitää suhtautua mahdollisiin uhkakuviin siten, että olemme valppaina. Eli emme lähde jatkamaan epäilyttäviä viestiketjuja, emmekä myöskään tarjoa omaa verkkoamme nettivaikuttamisen alustaksi. Samoin vaihdamme reitittimen salasanan emmekä jaa tietoa, joka voi vaarantaa kansallista turvallisuutta. Sekä tietenkin voimme tehdä poliisille ilmoituksen henkilöistä, jotka kyselevät sellaisia asioita, että tietääkö kukaan esimerkiksi upseereiden osoitteita tai pyytää reserviläisiä kuvaamaan vaikkapa ohjusveneitä. 

En usko että kaikki venäläiset ovat Vladimir Putinin kannattajia, mutta toisaalta jos venäläinen lähtee sotaan Ukrainaan, niin hän silloin osoittaa tekojensa kautta kannattavansa Putinin politiikkaa. Se mitä ihminen itsekseen sattuu ajattelemaan mistäkin asiasta on täysin yhdentekevää. Vain sillä on väliä mitä hän näyttää ulospäin. Mutta sitten siihen suureen venäläisvihaan sekä NATO-jäsenyyteen. 

Uskoisin että esimerkiksi suuri antivenäläinen kampanja johtuu halusta irtisanoutua siitä, mitä kutsutaan suomettumiseksi. Eli halutaan näyttää kaikille, että henkilö ei ole Putinin talutusnuorassa. Samoin halutaan osoittaa kuuliaisuutta uusille liittolaisille. Tuolloin voidaan sanoa että suomettumisen seuraava suunta on natottuminen, mikä tarkoittaa sitä, että NATO ottaa sen paikan, mikä ennen kuului maamme median edustajien mielissä Moskovalle. Tuolloin suomettumisen aikaan Moskovan tai Venäjän johdon arvostelu oli maassamme kiellettyä. Ja tietenkin suomettumista perustellaan sillä, että maamme itsenäisyys riippuu Moskovan johdon tahdosta. 

Nyt kun olemme sitten NATOn jäseniä, niin silloin aina silloin tällöin joku oksentaa pahaa oloaan jossain mediassa. Moni ihminen oletti sodan Ukrainassa olevan nopeasti ohi. Mutta kuitenkin Ukraina pystyi pitämään puolensa Venäjää vastaan, ja erityisesti venäläisen kaluston huonous on rohkaissut länttä antamaan Ukrainalle aseita. Mutta se että sota ei ollutkaan ohi nopeasti on saattanut aiheuttaa jollekin tuntuvia taloudellisia tappioita. 

Missään asiassa ei ole olemassa täydellisiä vaihtoehtoja. Se että meillä on valittavana joko NATO tai Putinin Venäjä ei tarjoa meille täydellistä valintaa. Oli olemassa mahdollisuus, että olisimme jääneet pois NATOsta, mutta sitten kuitenkin olisimme joutuneet suoraan sellaiseen tilanteeseen, että olisimme yksin Putinin hybridikampanjoiden kohteena. Eli tuollainen vaihtoehto ei olisi varmaan kovin miellyttävä. Mutta me tiedämme että Putin ei pelkää tai häpeä minkään asian politisointia. Ja hänellä on rahaa jolla voi ostaa ystäviä. Joten esimerkiksi kansainvälinen jääkiekkoliitto varmaan muistaa sen, kuinka paljon Putin kantoi rahaa sen kassaan. Ja sen takia kansainvälinen jääkiekkoliitto haluaa erottaa Ukrainan sodan jääkiekosta. Eli se maa joka lähettää urheilijoita kisoihin on joku muu valtio, kuin se joka käy sotaa Ukrainassa. 

Kun ajatellaan että Venäjä ostaa tykistön ammuksia sekä ohjuksia Pohjois-Koreasta, niin se kertoo jotain tuon maan kyvystä valmistaa aseita. Siis sotatalouteen siirtyminen ei ole sama asia kuin ammusten sekä aseiden valmistaminen. Ja jos esimerkiksi Venäjän asevoimat joutuvat hankkimaan Scud-ohjuksia tuolta Pohjois-Koreasta, niin se kertoo suurista tuotantovaikeuksista. 

Samoin myös maassamme on ihmisiä, joilla on tuntuvia sijoituksia Venäjällä. Noita rahoja ei saa Venäjältä pois ennen kuin talouspakotteet on purettu. Ja sen takia esimerkiksi joidenkin vaikuttajien mielestä Putinin pitää saada Ukrainasta se, mitä se haluaa. Kukaan ei varmaan uskalla myöntää että hänellä on sijoituksia Venäjällä, joista hän ei maksa senttiäkään veroja Suomeen tai muualle EUhun. Eikä varmaan kukaan halua myöntää että Venäjän KHL-liiga on tarjonnut hänelle mahdollisuuden kehittää lihaksistoaan doping-aineiden avulla. Itse ainakin uskoisin että Venäjällä dopingia käytetään melko paljon, koska olympialaisissa on ollut niin paljon erilaisia käryjä. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/halla-aho-v%C3%A4l%C3%A4ytti-ett%C3%A4-ministerien-ja-kansanedustajien-pit%C3%A4isi-olla-syntyper%C3%A4isi%C3%A4-suomen-kansalaisia-aimo-askel-valtios%C3%A4%C3%A4nt%C3%B6oikeudelliseen-menneisyyteen-sanoo-professori/ar-AA1muMUK?ocid=msedgdhp&pc=LCTS&cvid=6fe1e0cf8c604908ad384b23ed5ecf11&ei=57