Hyvät ja pahat: kvanttitietokone ja tekoäly.

Voi olla että erilaisilla urkintajärjestöillä on kohta käytössään Chat GPTn kaltaisia tekoälysovelluksia, joiden avulla voidaan generoida kustomoituja viruksia sekä valvontaohjelmia. Saattaa olla, että noita sovelluksia päätyy myös yksittäisten toimijoiden käsiin. Tuolloin tietomurron tekijä vain kuvailee kohteen tuolle tekoälyeditorille, joka sitten luo muutamassa minuutissa tarpeelliset työkalut tähän tarkoitukseen. Tekoäly voi etsiä tehokkaasti haavoittuvuuksia kohde-infrastruktuurista sekä kvanttitietokoneeseen kytkettynä ratkoa algoritmeja sekä yhtälöitä kuten Riemannin konjektuurin  avulla luotuja alkulukuja. 

Tekoälyn kyky etsiä ja yhdistellä tietoja hyvin laajalta alueelta aiheuttaa sen, että tekoäly itsessään on erittäin tehokas väline kun kohde-infrastruktuurin käyttäjien some-päivityksiä käydään läpi, ja silloin tietenkin etsitään sellaista tietoa kuten koiran nimi, jota voidaan hyvällä oletuksella pitää henkilön salasanana.  

Tekoäly voi toimia välineenä jolla ohjataan neuroverkkoa, joka voi hyökätä puolustajaa vastaan erittäin tehokkaasti. Tekoäly voi ohjata neuroverkkoon kytkettyjä tietokoneita siten, että jos joku niistä saa porttikiellon järjestelmään liian monien kirjautumisyritysten takia, niin tekoäly vain vaihtaa tilalle uuden koneen, joka jatkaa hyökkäystä siitä, mistä edellinen kone lopetti. 

Tekoäly voi olla suuri uhka tietoturvalle. Mutta kvanttitietokone on vielä suurempi uhka. Ja samalla tietenkin meidän pitää huomioida se, että suuri uhka on myös suuri mahdollisuus. Kvanttitietokoneet ja tekoäly ovat loistavia tuotteita, jos halutaan tehdä hyökkäyksiä mitä tahansa tietojärjestelmää vastaan. Mutta sitten toisaalta meidän pitää huomioida se, että tietokoneen käyttäjä päättää siitä, mihin hän tietokonettaan haluaa käyttää. 

Kun puhutaan tietoturvasta sekä siitä kuinka tekoäly sekä kvanttitietokoneet tuhoavat tai vaarantavat ihmisten tietoturvaa sekä tuhoavat heidän yksityisyytensä, niin meidän pitää valitettavasti todeta se, että tekoäly ja kvanttitietokoneet ovat oikeasti vain koneita. Siis ne ovat välineitä joita käyttää ihminen. Ihminen tekee päätöksen siitä, että aikooko hän sitten tehdä tietokoneellaan esimerkiksi hyökkäyksiä jotain tietokantaa vastaan, vai aikooko hän piirrellä taivaanrannan kuvia tuolla koneellaan. Jokainen tietokone on periaatteessa väline, jonka avulla hakkeri voi operoida. Eli kukaan ei ole vielä sanonut tietokonetta itsessään uhkaksi. Mutta tietokone on aina jonkinlainen uhka tietoturvalle. 

Siis tietomurroista on aina helppoa syyttää jotain tahdotonta oliota, ja tietokone on tietenkin olioista tahdottomin. Mutta siis jos ajatellaan että syytämme tekoälyä sekä tietokoneita tietomurroista, niin kohtaamme sellaisen käsityksen, että tietokoneita on turha syytellä. Kun syytämme tietokoneita tai tekoälyä tietomurroista niin tilanne on periaatteessa aivan sama kuin jos syytämme porakonetta murroista, joissa sillä on porattu lukkoja auki. Porakonetta käyttävä ihminen on se, joka on tehnyt rikoksen, ja porakone on vain väline tuohon tekoon.

 Syy miksi meidän pitää panostaa tekoälyyn sekä kvanttitietokoneisiin liittyy juuri niiden aiheuttamiin uhkiin. Vain tekoäly sekä kvanttitietokone ovat niin tehokkaita, että ne voivat vastustaa toisten kvanttitietotokoneiden sekä varsinkin muuttuvien sekä mukautumiskykyisten neuroverkkojen avulla tehtyjä hyökkäyksiä. Ja nuo välineet voivat luoda vasta-algoritmeja myös äärimmäisen monimutkaisia algoritmeja vastaan. Se että länsimaat eivät ole kehittäneet kvanttiteknologiaa sekä tekoälyjä on saanut aikaan sen, että meidän tietojärjestelmämme ovat vaarassa.  

https://www.wired.com/story/artificial-intelligence-hacking-bruce-schneier/