Johtamisesta sekä johtajan asemasta.

Organisaatioiden kehityksessä pitäisi ihmisten olla aina keskiössä, mutta kuka tuo ihminen sitten on? Siis kuka ihminen tai millä tasolla työskentelevä henkilö on se, jonka mukavuudessa tai työviihtyvyydessä on fokus silloin, kun kehitämme organisaatioita. Me kaikki olemme kuulleet siitä, että johtamisen pitäisi olla ihmisläheistä sekä sellaista, että ihmiset ovat keskiössä tuossa johtamismallissa. Mutta jostain syystä organisaatiossa on erilaisia ihmisiä, joilla kaikilla on omat toimialueensa. Mikäli ajattelemme esimerkiksi rakennusyhtiöitä, niin totta kai meistä jokainen voi niissä työskennellä vaikka koko työelämän ajan, jos satumme työskentelemään tuon yhtiön toimistoissa. Mitä sillä on silloin väliä jos ulkona sattuisi satamaan vettä tai olisi kylmä. 

Me toimistossa voisimme istua mukavasti katsomassa ulos ikkunasta, ja sitten vain voimme todeta että jopas on huono ilma tänään. Mutta jos sitten istumme talon perustuksia varten kaivetussa montussa mutaa kaulaan saakka, niin ehkä emme ajattele säästä aivan samalla tavalla kuin jos olisimme toimistossa töissä. Se mitä tehtäviä teemme organisaatiossa merkitsee yllättävän paljon, jos haluamme kartoittaa sitä, kuinka paljon ihmiset pitävät työstään sekä työyhteisöstään. Voi olla että olemme jossain vaiheessa saattaneet päästä jopa keskitasoisiksi johtajiksi, ja tietenkin silloin olemme varmaan puun ja kuoren välissä. 

Eli jos emme vaadi työssä tiettyä tulosta sekä laatua, niin silloin kohtaamme karun totuuden, joka tarkoittaa että saamme poistua työnjohtajan paikalta, ja lähteä etsimään uutta työpaikkaa. Tuolloin työnjohtajalla on niin sanottu valvontavelvollisuus, ja koska työnjohtajan velvollisuus on ajaa yhtiön eli sen omistajien etua, niin silloin jos jonkun ihmisen työ ei satu kelpaamaan, niin silloin meidän pitää pystyä erottamaan tuo alainen. Samoin jos alainen purnaa jatkuvasti, niin silloin hän pilaa työpaikan ilmapiirin. Eli alaisen velvollisuus on lain mukaan totella esimiestä. 

Mikäli puhutaan esimiehen asemasta työpaikalla, niin esimies jakaa tehtävät alaisilleen. Se että esimies voi jäädä sateella koppiin istumaan selittää miksi kaikki haluavat olla esimiehiä eikä kukaan halua olla alainen. Esimies saa parempaa palkkaa sekä tietenkin kykenee valitsemaan työtehtäviään vapaammin kuin alainen. Se houkuttelee ihmisiä esimieskursseille. 

Mikäli asiakkaalla tulee kiista alaisten kanssa, niin silloin kutsutaan paikalle esimies. Hän varmaan tekee kaikista asioista helpompia. Kun jotain tapahtuu minulle tai sinulle, niin se tapahtuu sille oman elämän päähenkilölle. Eli jos jollekin henkilölle sattuu tapahtumaan jotain tai hänelle ollaan ilkeitä, niin silloin juuri tuo henkilö jolle ollaan ilkeitä tai jonka käsi murtui on se, jolle asiat tapahtuivat. 

Meidän maassamme on jostain syystä muodostunut sellainen kulttuuri, että meillä ei saa myöntää sellaista asiaa, jos ei nyt joku satu jotain asiaa osaamaan. Mikäli ihminen ei jotain asiaa osaa, niin sillä on ainakin joskus ollut tapana aineellistua juuri hänen työlistalleen. Ja muutenkin maassamme on tullut tavaksi erottaa ihminen, jos hän ei työtään osaa. Juuri tuo tapa aiheuttaa sen, että omaa osaamattomuutta peitellään viimeiseen asti. Ja sitten voi olla että on tehty hyvinkin laaja-alaista vahinkoa. Yksi noista vahingoista saattaa olla se, että esimerkiksi talon seinän sisältä jäävät vuorivillat pois, mikä aiheuttaa sen, että talon lämmityskustannukset nousevat pilviin. 

Kun ihminen tekee työtä esimiehenä, niin hän usein muistaa jakaa negatiivista palautetta. Ja sitten ihmetellään, miksi joku ei jaksa työelämässä? Miten itse jaksaisit töissä jos kaikki saamasi palaute on negatiivista? Mitä jos joka päivä päälläsi roikkuu sana irtisanominen? Tai mitä jos et koskaan edes kuule sanaa "kiitos" tai "anteeksi", jos joku esimerkiksi haukkuu sinua ilman syytä tai sitten astuu vaikkapa varpaasi päälle? Tai ehkä se ei kuulu työnjohtajan velvollisuuksiin. Eli jos esimerkiksi pari positiivista sanaa työpaikalla ei olisi liikaa, niin silloin varmaan joku saattaisi jopa jaksaa töissä vähän pidempään. 

Esimies on velvollinen vaatimaan kunnollisia työsuorituksia. Mikäli alainen ei työhön pysty, tai hän ei kykene jostain syystä seuraamaan ohjeita, niin hänet saa poistaa työpaikalta. Työ pitää lain mukaan tehdä, kuten on laissa ja standardeissa määritelty. Mutta sitten tietenkään esimies ei saa määrätä esimerkiksi kohtuutonta työtaakkaa tai simputtaa muita. Se että esimies hyväksyy muiden työsuorituksia on asia, mitä pidetään työpaikalla itsestään selvyytenä. Mutta tietenkin jokainen ihminen maailmassa on oikeutettu saamaan työstään palautetta. 

Oikein tehty työsuorite on tietenkin oletus, mistä lähdetään muodostamaan arviota. Mutta sitten kun palautetta annetaan, niin työsuorite pitää tietenkin arvioida. Ja silloin pitäisi jonkin verran panostaa myös sellaiseen asiaan kuin positiivinen ja kehittävä palaute. Jos työsuoritus on hylätty, niin silloin tietenkin asia pitää sanoa alaiselle. Tuon asian monet työnjohtajat ovat varmaan muistaneet sanoa. Eli jos esimerkiksi alaisen tekemä halkopino on väärin tehty, niin halkopino hylätään sekä kaadetaan maahan, jonka jälkeen alaiset sitten saavat tehdä pinon uudelleen. Mutta välillä unohtuu sanoa, että mikä mahtaa olla se asia, mikä tuossa halkopinossa on tehty väärin. Tuolloin myös alainen voisi kehittää omaa osaamistaan. Mutta ehkä on helpompi laittaa alainen tekemään pino uudelleen, koska se on tehty väärin. Ja sitten alainen ajattelee ettei hän yksinkertaisesti vain osaa tehdä tuota työtä. Sekä ryhtyy etsimään uutta työpaikkaa. 

Mikäli alainen saa vain negatiivista palautetta, niin silloin varmaan hän kuvittelee että potkut ovat joka tapauksessa edessä, ja että korvaavaa miestä tai naista ollaan jo etsimässä. Joten miksi hän enää jatkaa tuossa yhtiössä? Siis tietenkin on hyvä ilmoittaa, jos alainen ei osaa jotain tehtävää. Mutta jos ihminen sitten saa jatkuvasti kuulla listoja siitä, mitä hän nyt ei sitten osaa, niin silloin hän pakostakin masentuu, ja se sitten varmasti vaikuttaa lopulta työkykyyn. Ei ole mukavaa mennä aamulla työpaikalle kuuntelemaan sitä litaniaa siitä, mitä kaikkea työntekijä on milläkin kerralla tehnyt väärin. Eli kun annamme palautetta, niin siihen palautteeseen pitäisi sisällyttää myös positiivinen puoli. Kukaan ihminen ei tee kaikkea mahdollista väärin. 

Jokainen ihminen tekee joskus asioita myös oikein. Ja myös oikein tehdyt asiat pitää voida ilmoittaa. Tällä tarkoitan sitä, että me jostain syystä annamme helposti negatiivista palautetta. Mutta juuri koskaan emme kuule mitään positiivista omasta työstämme. 

Stora Enson hakkuut tuhosivat kuulemma taas jotain rauhoitettua

Kuukkelin ruokavarasto tuhoutui Stora Enson hakkuiden takia. Ja siitä sitten taas joku otti aiheesta nokkiinsa.  Eli mikä mahtaa olla Stora Enson vastuu tällaisessakin tapauksessa. Tietenkin työtä on tehnyt alihankkija, joka ei ole ollut ilmeisesti tietoinen tuosta kuukkelin ruokavarastosta. Stora Enso kertoo tietenkin, että koko seutu on tutkittu mahdollisten rauhoitettujen lajien takia. Samalla kuitenkin mieleen tulee kysyä, että kuinka hyvin tuo tutkimus ylipäätään tehdään, eli kuka sitä tekee, kuka sitä valvoo sekä tietenkin voidaan samalla kysyä, että kuinka paljon aikaa tuohon lajien määrän sekä lajityypin eli diversiteetin määrittelemiseen käytetään? Ja kuinka monta henkeä sitä oikeasti on tekemässä? 

Rauhoitetut lajit mielletään jossain metsätalouden tuotantoketjussa ylipäätään sellaisiksi, että ne alentavat puusta tai metsästä saatavaa tuottoa. Joten tietenkin me kaikki voimme aina ajatella sekä puhua hurskaasti siitä, että puuta kaadetaan noudattaen luontoarvoja sekä korostaen ekologisuutta. Mutta ainakaan itselläni ei ole sitä niin sanottua talousmetsää omistuksessa. Eli me voimme aina puhua hurskaasti kaiken maailman asioista, kunhan me itse emme ole niitä, joiden tuloja tuo hurskas ajatus alentaa. Mikäli puhumme luontoarvoista sekä monista muista asioista, niin tietenkin me voimme arvottaa luontoa monella tavalla. 

Yksi tapa on ihailla ikimetsiä sekä niissä eläviä eliöitä, sekä vaarojen ja tunturien laelta näkyviä jylhiä maisemia, joita voimme sitten käydä kuvaamassa jokamiehen oikeuden turvin. Tai sitten me voimme suoraan arvottaa luontoa siitä saatavan rahallisen hyödyn perusteella. Me voimme laskea esimerkiksi tukkien hintoja, ja sitten piirtää käyriä, joissa metsän hoitoon käytetyt summat kohtaavat metsästä saatavan tuoton. 

Kun metsästä saatava tuotto nousee siihen sijoitetun summan yläpuolelle, niin silloin voimme käydä hakkaamassa tuon metsän pois. Ja nopein tapa hoitaa nuo hakkuut on poistaa diversiteetti. Tuolloin jäljellä on vain mäntymetsää. Se tietenkin altistaa metsän korostetusti esimerkiksi virusten sekä ripsieläinten ja mäntymittarien kaltaisille eliöille, jotka ovat toki valikoivia, mutta jos paikalla on vain mäntyjä, niin silloin ei metsästä jää paljon jäljelle. 

Me voimme siis laskea kuinka paljon rahaa esimerkiksi joku retkeilijä jättää paikalliselle kioskille, sekä voimme ryhtyä sitä mukaan miettimään sitä, kuinka paljon ihania karvaturreja saadaan tuonne metsään asumaan. Mikäli ajatellaan esimerkiksi sitä, että erilaiset luonnonsuojelua edistämään tarkoitetut dokumentit esittelevät meille joukon karhun poikasia sekä muita söpöjä eläimiä, niin emme varmaan koskaan huomaa sitä, että yksikään etana tai kotilo ei kuulemma tarvitse erikseen suojelua. Suojelua eivät tarvitse loispistiäiset, eivätkä muutkaan hiukan inhottavalta näyttävät olennot, tai olennot joilla on tapana niin sanotusti kaivaa nenäänsä paremmissa piireissä. 

Kun sitten ajattelemme luontoarvoja, niin varmaan matkailusta elantonsa saavat ihmiset olisivat varsin iloisia, jos metsät olisivat täynnä susia, karhuja sekä ahmoja. Mutta nuo eläimet eivät varmaan lämmittäisi kovin paljon niitä, jotka harjoittavat karjan hoitoa, lähettävät lapsiaan aamulla kouluun tai muutenkin joutuisivat suurpetojen tielle. Samalla meidän pitää muistaa sekin asia, että suurpedot tasapainottavat meidän metsiemme peurojen määrää, joka sitten voi kasvaa liian suureksi. Tai sitten ei, nimittäin peurat ovat tärkeitä riistaeläimiä, joiden määrää voidaan mukavasti säädellä metsästyksen avulla. 

https://yle.fi/a/74-20115111

Miksi Venäjä lähettää miehiä varmaan kuolemaan?

Yllä: Kommandopipo luo kasvottomuutta, ja henkilöllisyyden peittäminen on tietenkin joillekin lupa kaikkeen. Sen turvin voidaan tehdä rikoksia sekä simputtaa alaisia. Samalla tietenkin kommandopipon avulla sotilaan persoonallisuus saadaan poistettua, mikä tekee simputtamisesta sekä alaisten uhraamisesta helpompaa. Eikä kukaan myöskään näe sitä, jos miehet vaihtuvat joka kuvassa. Eli suuret tappiot voidaan peittää kätkemällä sotilaiden henkilöllisyys. 

Miten tehdään omien miesten surmaamisesta helppoa? Peitetään miesten kasvot sekä väitetään heitä rikollisiksi. Tuolloin tietenkin rikosten lajit voidaan unohtaa mainita. Eli onko esimerkiksi Venäjän vangeista kootuissa osastoissa oikeasti väkivaltarikollisia vai onko mukana myös esimerkiksi Putinin vastustajia. Väkivaltarikollisten esitteleminen tekee tietenkin noiden miesten uhraamisesta helpompaa. Kun komentaja ajattelee lähettävänsä pahoja ihmisiä kuolemaan, niin se auttaa tukahduttamaan omantunnon. 

Muutama päivä sitten oli Iltalehdessä juttu siitä, kuinka Venäjän eliittiyksikkö oli tuhoutunut Ukrainan sodassa. Se mikä sitten tekee tuosta jutusta hyvin erikoisen, on se että tuo eliittiyksikkö on saattanut tuhoutua vaikka kuinka monta kertaa. Venäläiseen tapaan kuuluu se, että jos joku yksikkö on tunnettu, niin sinne siirretään miehiä muista yksiköistä, joiden tunnettavuus ei ole niin kauhean hyvä. 

Mutta Venäläisten tapa tehdä niin sanottuja “lihamylly” tai “uraa hyökkäyksiä” on tietenkin havaittu myös lännessä. Tuo tapa maksaa paljon miehiä, mikä sitten tietenkin lisää Putinin joukkojen tappioita, eli vaikka Venäjä etenee jossain rintama-alueella, niin se tekee oikein kunnolla tappioita. Ja Venäjän väitetään tietenkin käyttävän “epäsosiaalista väkeä” eli alkoholisteja ja narkomaaneja noissa hyökkäyksissä. 

Mutta saattaa olla että Venäjän asevoimien logiikkana on ollut se, että noiden iskujen avulla poistetaan myös niin sanottua “epäluotettavaa ainesta”, mikä tarkoittaa esimerkiksi niitä, jotka ovat uskaltaneet sanoa Putinia vastaan. Alkoholisteja sekä narkomaaneja ja vankeja on tietenkin helppo syyttää tappioista. Mutta jostain syystä jokaista kaatunutta voidaan väittää alkoholistiksi ja narkomaaniksi. 

Eli onko noita puliukkoja viety sotaan siksi, että heidän avullaan saadaan peitettyä esimerkiksi valiojoukkojen koulutuksen puutetta. Se nimittäin selittäisi sen, miksi venäläiset sotilaat käyttävät kaikissa kuvissa kommandopipoa. Tietenkin kommandopipon avulla voidaan peittää sotilaan henkilöllisyys, sekä siirtää hänen ansioitaan muille. Samoin kommandopipo sekä alkoholismi, rikollisuus sekä narkomania ovat asioita, joilla miehen uhraaminen tehdään helpoksi. Komentajalle on helppoa lähettää väkivaltainen, kasvoton rikollinen kuolemaan, eli noiden tarinoiden avulla voidaan tietenkin helpottaa komentajien mahdollisia omantunnon tuskia, kun he lähettävät miehiä suoraan kuolemaan. 

Joten on myös paljon mahdollista, että myös eliitti yksiköiden jäseniä on merkitty vääriin osastoihin kuoleman jälkeen. Eli jos koulutus ei ole ollut sitä mitä pitäisi, niin silloin myös tappiot ovat olleet suuret. Ja se mikä erityisesti on kuulemma tapana noissa idän ihmemaan, eliittisotilaiden yksiköissä on se, että koulutuksen sijasta miehiä simputetaan kuin viimeistä päivää. Eli simputus kuten juoksuttaminen alasti lumihangessa on silloin pääasiallinen tarkoitus. 

Venäjän asevoimien logiikka on sellaista, että noita ihmis aaltoja käytetään ikään kuin suojaamaan parempia joukkoja ja varusteita. Eli näiden “Uraa” hyökkäysten tarkoitus on saada puolustaja ampumaan ammuksiaan, ja sitten paikalle tuodaan varsinaisia hyökkäuysjoukkoja. 

Noiden itsemurhaiskujen logiikka on erittäin julma. Niiden avulla Ukrainaa yritetään pakottaa paljastamaan asemansa, ja samalla kuluttamaan ammuksia. Mutta samalla tietenkin noiden yksiköiden johtajat voivat tehdä vaikutusta Putiniin. Se mikä sitten samalla on usein unohtanut on se, että Putin ei varmaan kaipaa yhtään elävää sankaria. Kuolleet sankarit ovat tuon miehen mieleen, koska he eivät kerro siitä millaista kohtelua rintamalla ja armeijassa saadaan. 

Venäjällä ei ole mitään sellaisia ongelmia kuin länsimailla esimerkiksi joukkojen värväämisen suhteen. Se miten Venäjä sitten paikkaa esimerkiksi miehistöpulaa ei ehkä ole aivan sellainen tapa, josta pitäisi ottaa oppia. Siis se että miehiä lähetetään rintamalle ei tarkoita sitä, että nuo miehet saavat mitään aikaan. Jos kunto sekä koulutus ja omat elämäntavat eivät ole sillä tasolla, että mies voi suorittaa tehtäviään, niin se merkitsee samaa kuin kuolemantuomio. 

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010685974.html

https://www.verkkouutiset.fi/a/alkoholistit-pakotetaan-lihahyokkayksiin-nain-sotilaita-rangaistaan-venajalla/#4f8cb5d8

Miten EU:hun ja eritysesti Suomeen saadaan lisää yrityksiä? (Tulevaisuus on startupeissa)

Miten EU:hun ja eritysesti Suomeen saadaan lisää yrityksiä? (Tulevaisuus on startupeissa) 

Miten EUhun saadaan lisää yrityksiä? Eli miten tehdään EUsta mielenkiintoinen alue sijoittajille, ja sitten tietenkin me voimme kysyä, että miten tehdään nimenomaan Suomesta sellainen alue, että se toisi rahaa myös maamme valtion kassaan? Verot ovat valtion pääasiallinen tulonlähde. Ja jos yhtiöt muuttavat pysyvästi ulkomaille, niin silloin ne eivät maksa maahamme veroja. Mikäli yhtiöt siirtyvät EUn ulkopuolelle, niin silloin ne eivät ole edes EU lainsäädännön ulottuvissa. 

Startupien ongelma on siinä, että jos ne saavat vähänkin tunnettavuutta, niin silloin ne ostetaan ulkomaiseen omistukseen. Ja ulkomaiset yhtiöt eivät maksa maahamme veroja, jos niiden kotipaikka on vaikkapa Luxembourg. Maamme talous vaatii lisää rahaa ja paljon. Mutta se miten rahaa hankitaan on sitten hiukan hankalampi asia, koska myös esimerkiksi ulkomaisten sijoittajien pitäisi uskaltaa sijoittaa maahamme rahaansa. Eli sijoittajat eivät valitettavasti harrasta hyväntekeväisyyttä. 

He haluavat vastiketta rahoilleen. Yritys- ja pääomaverotuksen ongelma on siinä, että jos yrityksiä verotetaan liian rankasti, niin ne liputetaan helposti ulos maasta. Ja silloin taas nostetaan joko tulo- tai sitten jotain ruoan ALVn kaltaista veroa, joka takaa sen, että veroja myös saadaan. ICT-alan startupien ongelma poliittisesta näkökulmasta on se, että ne eivät ole hyviä työllistäjiä. Siis niissä saattaa työskennellä vain muutamia henkilöitä. Ja nuo muutamat henkilöt eivät tuo kovin paljon ääniä. 

Startupien sekä jo asemansa vakiinnuttaneiden yhtiöiden ero on ensinnäkin se, että startupit ovat tuntemattomia tekijöitä. Niiden tuotteet eivät ole ainakaan kovin yleisesti tunnettuja, ja tuotteen tunnetuksi tekeminen auttaa monissa asioissa kuten rekrytoinneissa. Kun maailman suurimmat yritykset voivat komentaa työntekijöitään esimerkiksi toimistoille, niin takana on usein tunnettu brändi. Samoin nuo suuren luokan yritykset voivat kilpailla osaavasta työväestä monin eri eduin. 

Niillä on valmiit verkostot, joiden kautta ne saavat melkein takuutuoton sekä tietenkin monia etuja, kuten ravintoloiden alekuponkeja, kuntosalikortteja sekä muita vastaavia asioita. Sen takia nuo yritykset voivat toimia erittäin yksiviivaisesti, ja jos joku suuttuu, niin oven takana on valtava määrä hakijoita, jotka haluavat liittää tunnetun merkin suojissa suoritetun asiantuntijatyön omaan ansioluetteloonsa. Valtava tunnettavuus tuo noille yhtiöille jatkuvasti työhakemuksia. Samoin noilla yhtiöillä on valtava hierarkkinen organisaatio, jossa voidaan työntekijää palkita todella helposti. 

Yhtiön johdon kannalta startupit ovat erittäin ongelmallisia. Niiden avulla voi itselle kasvattaa suuret kannukset, jos joku onnistuu tyhjästä rakentamaan miljoonabisneksen. Mutta sitten samalla myös johtajia etsittäessä pitää muistaa, että johtaja tuo yhtiöön myös omat verkostonsa. Noiden verkostojen kautta voi johtaja markkinoida itseään, yhtiötään sekä tuotetta jota yhtiö valmistaa. Mutta jotta johtajalle muodostuu sellaisia verkostoja, että hän voi niiden kautta saada muut johtajat katsomaan tuotetta, pitää muiden johtajien tuntea hänet johtajana. 

Joten startupien on vaikeaa saada sellaisia johtajia, joilla on suhteita sekä kokemusta yhtiön johdossa. Sitten startupin pitää saada myös sellainen johtaja joka viitsii paneutua sen asioihin, sekä sitoutuu tuon yhtiön kehittämiseen. Kokeneilla sekä hyvillä johtajilla on taipumus ryhtyä hyvin nopeasti etsimään uusia haasteita. 

Startup johtajilla ei ole ehkä juuri ollenkaan kokemusta yhtiön johdosta. He saattavat olla vasta jostain kouluista kuten kauppakorkeasta valmistuneita. Heillä ei ole juuri mitään sosiaalisia verkostoja, joiden kautta he voisivat kaupata tuotettaan. Startupit eivät herätä kiinnostusta, koska niiden tuotteet tai ne itse eivät ole tunnettuja. Jos taas startupien johtajilla on kokemusta useista yhtiöistä, ja heillä on oikeita suhteita, niin he saattavat saman tien hakea uutta työtä. Tai sitten noilla johtajilla on paljon muuta työtä, ja startup jää jotenkin taka-alalle. Eli tuota yhtiötä johdetaan vähän vasemmalla kädellä. 

Startup joka on juuri lanseeraamassa omaa tuotettaan markkinoille joutuu pitkälti kilpailemaan osaavasta työvoimasta esimerkiksi juuri näiden tunnettujen merkkien ja yhtiöiden kanssa. Tuolloin pitää kehittää joku suuren luokan magneetti tai houkutin, joilla saadaan aikaan kiinnostusta yhtiötä kohtaan. Se että henkilö saa kahdessa paikassa saman palkan aiheuttaa sen, että muut edut, joilla ei ehkä ole työn kanssa mitään tekemistä ratkaisee sen, että minkä yhtiön tuo mahdollisesti insinöörikoulutettu hakija sattuu valitsemaan.   

Jo urautuneiden yhtiöiden ongelma on se, että ne eivät ehkä osaa tai halua satsata uuteen tuotteeseen, kun vanhalla pärjätään. Nokia on hyvä esimerkki yhtiöstä, joka satsasi halpoihin sekä luotettaviin kännyköihin. Mutta sitten kun tekniikka kehittyi esimerkiksi verkkojen osalta, jäi Nokian kännykkä, jota aikoinaan pidettiin maailman parhaana jälkeen muista vastaavista tuotteista. Ja lopullinen niitti yhtiön kännyköille oli nopea langaton tiedonsiirto. Eli kuka ostaa enää peruspuhelinta, kun älypuhelimen saa samalla hinnalla. Ja älypuhelimella saa tehtyä monia muitakin asioita kuin vain soitella jotain työpaikkoja. 

Nokia on hyvä esimerkki yhtiöstä joka voisi olla koko EUn talousalueen ongelmien symboli. Kun "vanhassa on vara parempi", niin silloin jäävät uudet tuotteet kehittämättä. Ja mitä varten kukaan ostaa vuosittain uusia puhelimia, jos vanha on samanlainen. Yhtiöiden olisi saatava kansa tai aiottu asiakasryhmä kiinnostumaan sen tuotteista. Samoin varsinkin tuotteen valmistajan olisi tehtävä jotain, jotta ne saisivat seuraavanakin vuonna ihmiset ostamaan uusia tuotteita. Kierrätys on tietenkin ekologisesti järkevää, mutta se ei tuo esimerkiksi puhelinten valmistajille tuottoja. 

Kun puhutaan EUn ongelmista, niin silloin me voimme tietenkin miettiä sitä, että kuinka tekoäly sekä monet muut innovatiiviset ratkaisut kuten kvantti-teknologia ovat valuneet USAn ja Kiinan kaltaisiin maihin. Tai siis jos haluamme olla hiukan ylimalkaisia, niin silloin me voimme sanoa, että jokainen yhtiö joka on EUn ulkopuolella on poissa EUn lainsäädännön piiristä. 

Ja jokainen meistä tietää että EUn integraatio kuten yhteneväinen verotus olisi hyväksi EUlle, mutta se olisi katastrofi siihen kuuluville valtioille. Toki me voimme saman tien sanoa, että jokainen yhtiö jonka kotipaikka ja tuotanto ovat muualla kuin Suomessa voivat olla saman tien vaikka Kuussa. Nuo yhtiöt eivät Suomeen yhtään veroja maksa. 

Mutta jos sitten ajatellaan asiaa esimerkiksi lainsäädännön kannalta, niin esimerkiksi tekoälyn liikaa säätelyä sekä holhoamista ylipäättään voidaan pitää kehotuksena lähteä muualle, jos yhtiö sattuu työskentelemään juuri tekoälyn tai kvanttiteknologian parissa. Se että EU olisi houkutteleva kohde nimenomaan tekoäly sekä kvanttitekniikan yrityksille merkitsee sitä, että noiden yhtiöiden työntekijöille olisi luotava houkutteleva työympäristö jossa he kokevat olevansa sellaisia, että he voivat sitoutua yhtiöön sekä sen toimialaan ja asuinalueeseen pidemmäksi aikaa. 

Kaikki mitä tuotteista kerrotaan on negatiivista, eikä lakeja säädetä muuta kuin sitä silmällä pitäen, että tekoälytutkimus sekä kvanttitieteet ovat lähes kiellettyjä, koska ne loukkaavat jonkun yksityisyyttä, niin silloin tietenkin voimme suojella EUn kansalaisia EUn alueella valmistetuilta tekoälyiltä. Mutta EUn tekoälyä ja kvanttijärjestelmiä koskevat lait eivät ole voimassa esimerkiksi Kiinan Kansantasavallassa, ja sen takia meidän pitää miettiä myös sitä, että voimme suojautua sekä Kiinasta, että sen liittolaisten taholta tulevia kvanttitietokoneiden avulla tehdyiltä hyökkäyksiltä. Jos ensimmäinen ajatus noista oppivista koneista on se, on se, että ne kapinoivat, niin silloin olemme siinä pisteessä, että ne jotka haluavat noita järjestelmiä kehittää muuttavat maihin, joissa heihin suhtaudutaan suopeammin. 

Mikäli asetelma on se, että henkilöt, joiden pitäisi yrittää tai joiden pitäisi osata koodata tuota tekoälyä kokevat ettei heitä kaivata, niin he etsiytyvät muihin tehtäviin. Se että mikään ICT-alan asiantuntijayhtiö ei välttämättä ole kovin suuri työllistäjä ei merkitse ettei se voisi tuoda verorahoja valtion kassaan. Mutta kun taas sitten ajatellaan poliitikkoja, jotka säätävät lakeja, niin silloin tietenkin erilaiset varastot ja perinteinen teollisuus olisivat niitä, jotka työllistävät paremmin. Ja vain luonnolliset ihmiset äänestävät. 

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/wahlroos-on-vaarassa-startupeissa-ja-kasvuyrityksissa-on-euroopan-innovaatioiden-ja-kasvun-tulevaisuus/5c2e6b2c-beb4-4a46-a0ad-8a9770592b6f

Miksi nimenomaan keskiluokan nuoret hakeutuvat lukioon sekä yliopistoon.

Mikäli ajattelemme että lukiolaiset kuuluvat valkoiseen keskiluokkaan, niin pitääkö heidän hävetä tuota asiaa? Jos ihminen pääsee lukioon ja kokee opiskelun mielekkääksi, niin se on varmaan hänen oma asiansa. Siis peruskoulun jälkeisen opiskelun tarkoitus on valmistaa ihmisiä ammatteihin, eikä siis tarkoitus ole vieläkään se, että koulua käydään lopun ikää. Tietenkin koulu saattaa vaikuttaa tylsältä asialta, mutta se sitten on sen asia, joka niitä käy. Se että ihminen kuuluu valkoiseen keskiluokkaan ei tee hänestä yhtään sen parempaa tai huonompaa kuin muista. Joten tietenkin voimme kysyä, että mihin yhteiskuntaluokkaan meidän pitäisi kuulua? 

Se miksi nimenomaan keskiluokan kaupunkilaisnuoret valitsevat lukion johtuu ilmeisesti siitä, että monet ihmiset jotka toimivat ammateissa, jotka vaativat korkeakoulututkintoa asuvat tai ovat asuneet kaupungeissa. Keskiluokkainen kaupunkilaisnuori ei peri maatiloja, eikä kaupungin duunarin tai hampurilaisbaarin työntekijä vaikuta kovin upealta uralta, jos ajatellaan sitä, että henkilö tekisi noita töitä 50-vuotiaana. Samoin keskiluokan nuori ei kuulu niihin superrikkaisiin, jotka perivät miljoonien eurojen arvosta omaisuutta. 

Kaupungeissa on melko tylsää, jos ei ole mitään tekemistä. Ja jos ajatellaan että siitä tekemisestä pitäisi saada joskus palkkaa, niin toki henkilö voi mennä töihin. Mutta aina ei työnantaja ole töitä antamassa. Eikä työn jälki aina miellytä työnjohtajaa, joten usein tällainen tie päättyy takaisin työvoimatoimiston luukulle. Sitten pitää aina jossain elämän vaiheessa ajatella, että voiko sillä työllä mitä sillä hetkellä tekee oikeasti elää lopun elämää? 

Tietenkin olisi varmaan hyvä jos takana olisi joku miljonäärisuku joka rahoittaa kaiken mitä henkilö tekee. Mutta valitettavasti me kaikki emme ole mitään öljysheikkejä, joiden suvut vain makselevat kaiken mitä ostelemme. 

Urheilemalla voisimme varmaan ansaista erittäin hyvin. Mutta sitten jos emme nyt satu omaamaan jotain huippujuoksijan vartaloa tai muuten omaa kiinnostusta urheiluun siten, että olisimme noita urheilusuorituksen tekijöitä, niin emme varmaan kyllä sitten kovin hyvin pärjäisi huippu-urheilun maailmassa. Ja jos koemme esimerkiksi tarvetta syödä hampurilaisia, niin silloin huippu-urheilu ei varmaan ole meidän oma juttumme, ellei sitten E-urheilua lasketa mukaan. Mutta tietokonepelaaminen voi jossain vaiheessa maistua puulta, jos sitä tekee vaikkapa 10 tuntia päivässä. 

Se että maassamme on maksuton korkeakoulu sekä lukio ovat asioita, joiden toivottiin aikoinaan estävän segregaatiota. Mutta kuitenkin lukioihin ja sitä kautta yliopistoon valikoituu selvästi enemmän keskiluokan koulutettujen vanhempien lapsia kuin muita. Syy tähän voi olla siinä, että keskiluokan koulutetut vanhemmat tukevat omien lastensa opiskelua monin tavoin. 

Eli esimerkiksi juristin ja insinöörin lapset varmaan tietävät paremmin sen, mitä noissa ammateissa tehdään, kuin sellaisen ihmisen lapset, jotka eivät itse pääse vanhemmiltaan kysymään, että mitä he tekevät töissä. Juristi sekä insinööri ovat esimerkkejä ammateista, jotka vaikuttavat päällisin puolin hyvin tylsiltä. Ne vaativat pitkän lukemisen koulun penkillä, joten sen takia niiden ammattien sisällöstä pitää tietää jotain, että ne koetaan mielenkiintoisiksi hakukohteiksi. 

Jos ajatellaan korkeakouluammatteja ylipäätään, niin ne ovat pitkälti sellaisia, että niissä käsitellään abstraktioita. Eli ne eivät ainakaan ulkoapäin katsottuna ole mitään kovin näyttäviä. Jos verrataan esimerkiksi sorvarin työtä juristin työhön, niin sorvari työstää kineettistä kappaletta, kun taas juristi käy asioita läpi erilaisten dokumenttien kautta. Ulkopäin katsottuna hän vain tuijottaa tietokoneen ruutua. 

Kun ihminen lukee akateemisen ammatin, josta hän voi saada vähemmän rahaa kuin esimerkiksi joku putkiasentaja tms. niin kannattaa miettiä sitä, mistä noissa ammateissa maksetaan? Siis tekeekö joku putkimies ehkä pelkkiä yövuoroja? Tai onko hänen työnsä sellaista, että hän haluaa tehdä sitä vielä 55-vuotiaana? Esimerkiksi likaisesta sekä vaarallisesta työstä maksetaan melko hyviä palkkoja, mutta haluaako joku sitten esimerkiksi olla oikeasti hengenvaarassa joka kerran kun hän lähtee töihin? Tai haluaako joku oikeasti uiskennella viemärissä 30 vuotta, vaikka siitä tietenkin maksetaan likaisen työn lisää? 

Mutta jos me ajattelemme työntekoa ylipäätään, niin me kohtaamme monia muitakin tylsiä töitä, joista yksi on rekkakuski. Periaatteessa rekkakuskin työ on hyvin tapahtumaköyhää. Ja vakuutusyhtiön sekä työsuojelutarkastajan mielestä paras työpäivä on se työpäivä, jolloin kaikki tapahtuu kuten on laskettu. 

Noissa ammateissa palkka on kuitenkin melko hyvä, verrattuna esimerkiksi sellaisiin huippuluokan ammatteihin kuin siivooja. Samoin koulutukseen liittyy muutamia etuja, joista voi jokainen ottaa itse selvää. Siis se minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Jos ihminen haluaa lähteä töihin suoraan peruskoulun penkiltä, niin toki hän voi kaupan kassana tienata paremmin kuin opiskelija. Mutta ehkä opiskelija sitten jossain vaiheessa alkaa valmistua, ja kun paperit tulevat käteen, niin hän saattaa valmistua ammattiin, joka on hyvin tylsä. Mutta toisaalta varsikin vanhempi työntekijä saattaa kyllä viettää varsinkin talvisen räntäsadepäivän mukavassa toimistossa kuin lähteä vaikkapa töihin rakennuksille.

Toisaalta tuo tylsä ammatti takaa hänelle tietyn aseman. Ja kun sitten ajatellaan sitä, että joku päivä tuollainen entinen opiskelija täyttää 50 vuotta, niin silloin hän varmasti alkaa ajatella myös sitä, että voisiko vanha jäädä toimistoon ja halleille töihin, kun aamulla vettä sataa taivaalta. Siis toki jos ajatellaan pelkästään tuloja, niin jollain 20 vuotiaalla saattaa olla erittäin hyvät tulot, jos hän on esimerkiksi rakennuksilla töissä. Mutta sitten tietenkin jos ajatellaan, että hän tekee samaa työtä 30-40 vuotta, niin noissa töissä missä lämmönvaihtelut ovat suuria ja nostellaan jatkuvasti painavia sekä keskipainavia tavaroita sekä kontataan elementtien päällä, niin se käy nivelten päälle. 

Samoin koulutetut vanhemmat osaavat neuvoa tehtävien tekemisessä paremmin kuin kouluttamattomat vanhemmat, ja he myös arvostavat yliopistoja sekä korkeakouluja toisella tavalla kuin ihminen, joka ei niissä ole itse ollut. Keskiluokkaiset vanhemmat eivät myöskään ole niin varakkaita, että he kykenevät hankkimaan lapsilleen harrastuksia, joihin sitten menee kaikki vapaa-aika. Eli se että henkilö viettää kaiket päivät jossain jääkiekkoseurassa voi tuoda hänelle loistavat tulot, jos hän sattuu pääsemään NHLään, mutta tietenkin myös silloin kannattaa miettiä sitä, mitä tehdään 60 vuotiaana, kun on vielä muutama vuosi eläkeikään. 

https://www.hs.fi/suomi/art-2000010670441.html

Tekoäly voi olla tulevaisuuden Sampo, eli väline jolla voidaan tehdä suunnattomia rikkauksia.

Yllä Sammon taonta.

(A. Gallen-Kallela)

Tekoälyn tekijät ovat nykypäivän sammontakojia. Eli onko joskus tulevaisuudessa Sammon takojien kaltaisen taulun hahmojen paikalla esimerkiksi ohjelmoijia, jotka tekevät tekoälyä? Ja seppä Ilmarisen paikalla esimerkiksi joku suuri tekoälyguru? No, sitä sopii miettiä. 

Tekoäly tulee muuttamaan maailmaa, mutta ei siten kuin olemme odottaneet. Se ei ehkä tule koskaan muuttumaan välineeksi, joka tekee tohtorin väitöskirjoja. Mutta tekoälystä voidaan tehdä tulevaisuuden Sampo. Siis siitä tulee väline, joka tekee suunnattomasti rahaa ihmisille. Jos ajatellaan että tekoälyn pitäisi toimia puhtaasti rahasampona, niin siitä voidaan tehdä sijoitusväline, joka tuo omistajalleen suunnattomia rikkauksia. 

Siis tässä tekstissä keskityn tekoälyn käyttöön sijoitustyökaluna. Tekoäly voi tietenkin luoda uusia lajeja geneettisen manipulaatiovälineen kautta, tai etsiä malmeja satelliittien toimittamasta datasta. Mutta kuitenkin tällä kertaa käsittelen tekoälyä pelkästään pörssipelien näkökulmasta. Joten voidaan sanoa, että tekoälyn tekijät ovat nykypäivän sammontakojia. 

Eli Chat GPTn kaltainen tekoäly voi olla loistava työkalu osakesijoittajille. 

Tekoäly ei ole epäonnistunut siksi, että se ei kykene kirjoittamaan lopputyötä eli gradua tai väitöskirjaa opiskelijan puolesta. Sen ihminen saa hoitaa aivan itse ainakin toistaiseksi. Tekoälyn avulla voidaan hankkia informaatiota useista eri kohteista, ja informaation hankkiminen on äärimmäisen tärkeää, jos kohdetta halutaan kontrolloida. Se että tekoäly rakentaa esimerkiksi materiaaleja sekä auttaa lasereita sekä muita varusteita kontrolloimaan mutkikkaiden järjestelmien energiatasoja ei tarkoita, että tekoälyt pystyisivät aivan kaikkeen. 

Tekoälyn avulla sijoittaja voi kontrolloida sijoituksiaan erittäin suurella tarkkuudella, ja ehkä hyvinkin pian myös sijoittajilla on käytössään ChatGPTn kaltainen työkalu, jolla voidaan valvoa jopa miljoonia sijoituskohteita samaan aikaan. Tuolloin tekoäly voi hajauttaa sijoitukset miljooniin kohteisiin niin, että yksittäisten sijoitusten arvo on todella pieni. Tuolloin yksittäisen kohteen romahdus ei tunnu niin paljon kuin jos siihen olisi sijoitettu paljon rahaa. Ja kokonaisuus tuo sitten sen tuoton sijoittajan salkkuun. Internet tekee mahdolliseksi käydä osakekauppaa ympäri vuorokauden ja siirtää rahaa siihen pörssiin, joka milloinkin on auki. 

Tekoäly tietenkään ei tarvitse lepoa, joten sen voi antaa tehdä työtä 24/7/365. Joten tällä tavalla voidaan luoda kone, joka tekee tai kanavoi rahaa sen käyttäjän tilille. Eli tekoäly voi jatkuvasti ostaa sekä myydä osakkeita, ja vaikka yksittäinen tapahtuma ei tuo paljon voittoa, niin se että tekoäly myy ja ostaa osakkeita nopealla tahdilla takaa sen, että osakkeen käyrä ei ehdi laskea kovin paljon. Siis sijoittamalla rahat tietyllä tavalla kohoavaan osakkeeseen tekoäly ei voi edes tehdä tappiota. 

Nimittäin osakkeen arvo ei koskaan laske pystysuoraan ainakaan heti arvon laskun alussa. Osake tai sen arvo hiukan notkahtaa ennen sen arvon putoamista, ja tekoäly havaitsee helposti tuon notkahduksen. Eli jos algoritmi tehdään siten, että sen ainoa tarkoitus on myydä osake heti, kun sen arvo on myyntihinnan ylkäpuolella, niin silloin ei tappiota voida tehdä, ja jos algoritmi valitsee kohteet siten, että niiden nousu on mahdollisimman suotuisa, niin se voi tehdä todella paljon rahaa. Eli se voi jopa myydä ja ostaa tuota nousevaa kohdetta useita kertoja peräkkäin. Tai sitten se voi vaihtaa kohteita, jos jossain on vielä jyrkemmin kohoava käyrä. Ja periaatteessa tuollaiset välineet eivät voi tehdä tappioita. 

Hyvät ja pahat: kvanttitietokone ja tekoäly.

Voi olla että erilaisilla urkintajärjestöillä on kohta käytössään Chat GPTn kaltaisia tekoälysovelluksia, joiden avulla voidaan generoida kustomoituja viruksia sekä valvontaohjelmia. Saattaa olla, että noita sovelluksia päätyy myös yksittäisten toimijoiden käsiin. Tuolloin tietomurron tekijä vain kuvailee kohteen tuolle tekoälyeditorille, joka sitten luo muutamassa minuutissa tarpeelliset työkalut tähän tarkoitukseen. Tekoäly voi etsiä tehokkaasti haavoittuvuuksia kohde-infrastruktuurista sekä kvanttitietokoneeseen kytkettynä ratkoa algoritmeja sekä yhtälöitä kuten Riemannin konjektuurin  avulla luotuja alkulukuja. 

Tekoälyn kyky etsiä ja yhdistellä tietoja hyvin laajalta alueelta aiheuttaa sen, että tekoäly itsessään on erittäin tehokas väline kun kohde-infrastruktuurin käyttäjien some-päivityksiä käydään läpi, ja silloin tietenkin etsitään sellaista tietoa kuten koiran nimi, jota voidaan hyvällä oletuksella pitää henkilön salasanana.  

Tekoäly voi toimia välineenä jolla ohjataan neuroverkkoa, joka voi hyökätä puolustajaa vastaan erittäin tehokkaasti. Tekoäly voi ohjata neuroverkkoon kytkettyjä tietokoneita siten, että jos joku niistä saa porttikiellon järjestelmään liian monien kirjautumisyritysten takia, niin tekoäly vain vaihtaa tilalle uuden koneen, joka jatkaa hyökkäystä siitä, mistä edellinen kone lopetti. 

Tekoäly voi olla suuri uhka tietoturvalle. Mutta kvanttitietokone on vielä suurempi uhka. Ja samalla tietenkin meidän pitää huomioida se, että suuri uhka on myös suuri mahdollisuus. Kvanttitietokoneet ja tekoäly ovat loistavia tuotteita, jos halutaan tehdä hyökkäyksiä mitä tahansa tietojärjestelmää vastaan. Mutta sitten toisaalta meidän pitää huomioida se, että tietokoneen käyttäjä päättää siitä, mihin hän tietokonettaan haluaa käyttää. 

Kun puhutaan tietoturvasta sekä siitä kuinka tekoäly sekä kvanttitietokoneet tuhoavat tai vaarantavat ihmisten tietoturvaa sekä tuhoavat heidän yksityisyytensä, niin meidän pitää valitettavasti todeta se, että tekoäly ja kvanttitietokoneet ovat oikeasti vain koneita. Siis ne ovat välineitä joita käyttää ihminen. Ihminen tekee päätöksen siitä, että aikooko hän sitten tehdä tietokoneellaan esimerkiksi hyökkäyksiä jotain tietokantaa vastaan, vai aikooko hän piirrellä taivaanrannan kuvia tuolla koneellaan. Jokainen tietokone on periaatteessa väline, jonka avulla hakkeri voi operoida. Eli kukaan ei ole vielä sanonut tietokonetta itsessään uhkaksi. Mutta tietokone on aina jonkinlainen uhka tietoturvalle. 

Siis tietomurroista on aina helppoa syyttää jotain tahdotonta oliota, ja tietokone on tietenkin olioista tahdottomin. Mutta siis jos ajatellaan että syytämme tekoälyä sekä tietokoneita tietomurroista, niin kohtaamme sellaisen käsityksen, että tietokoneita on turha syytellä. Kun syytämme tietokoneita tai tekoälyä tietomurroista niin tilanne on periaatteessa aivan sama kuin jos syytämme porakonetta murroista, joissa sillä on porattu lukkoja auki. Porakonetta käyttävä ihminen on se, joka on tehnyt rikoksen, ja porakone on vain väline tuohon tekoon.

 Syy miksi meidän pitää panostaa tekoälyyn sekä kvanttitietokoneisiin liittyy juuri niiden aiheuttamiin uhkiin. Vain tekoäly sekä kvanttitietokone ovat niin tehokkaita, että ne voivat vastustaa toisten kvanttitietotokoneiden sekä varsinkin muuttuvien sekä mukautumiskykyisten neuroverkkojen avulla tehtyjä hyökkäyksiä. Ja nuo välineet voivat luoda vasta-algoritmeja myös äärimmäisen monimutkaisia algoritmeja vastaan. Se että länsimaat eivät ole kehittäneet kvanttiteknologiaa sekä tekoälyjä on saanut aikaan sen, että meidän tietojärjestelmämme ovat vaarassa.  

https://www.wired.com/story/artificial-intelligence-hacking-bruce-schneier/