Hyvinvointivaltion kohtalo

Totuus, emävale sekä tilasto ovat asioita, joilla käydään nykyään enemmän kauppaa kuin millään muilla asioilla maailmassa. Työvoiman uupuminen on asia, mikä varmaan jokaista meistä huolettaa, ja tietenkin työttömyystilastot ovat rumia. Ja jokaisella työvoimavirkailijalla on noin 100 asiakasta, joten siinä ei sitten jokaisen tilanteeseen ehditä puuttua. Tuolloin kaikkein tärkein asia on se, että henkilö todetaan työttömyyden takia masentuneeksi, niin hän sitten voi siirtyä suoraan esimerkiksi sairaslomalle tai jonnekin psykiatrian poliklinikalle, jolloin hän ei enää rumenna tilastoja. 

Tietenkin hänestä koituvat kustannukset ovat ennallaan, mutta ne siirtyvät tuolloin toisella nimikkeellä maksettaviksi. Ja silloin voidaan sanoa, että taas on yksi työtön saatu pois jonosta, kun hänelle sitten tilattiin joku B-lausunto jostain lääkäriltä, joka hänet sitten on todennut syvämasentuneeksi. Tuolloin henkilö ei sitten enää hae töitä, mutta silloin ongelmaksi tulee se, että jos hän on jotain kouluja sattunut käymään. Silloin valtio ei tietenkään saa tuosta koulutuksesta rahojaan takaisin. Eikä kenenkään tarvitse katsella mitään työttömiä rakennusmestareita tai arkkitehtejä tilastoissa, eikä kenenkään tarvitse silloin pelätä että mitä jos vaikka entinen työtoveri joka joskus 21 vuotiaana on saanut lähteä rakennuksilta palaa takaisin töihin. 

Eli varmaan kaikille on tullut selväksi tuolloin että mitään kouluja ei kannata käydä, koska se ei näytä jossain piireissä hyvältä. Ei ole mitään järkeä kehittää itseä sekä omaa osaamista, koska se ei näytä jonkun toisen mielestä hyvältä. Ja ainoa asia jota meidän kannattaa tehdä on lähteä harrastamaan jotain potkunyrkkeilyä. Kun esimerkiksi luetaan lehtiä, niin silloin jokainen meistä voi huomata sen, että kaiken maailman vartijat ja siivoojat ovat niitä tehtäviä joihin kannattaa panostaa. Mitään kouluja ei kannata käydä koska se saattaa vähentää madollisuuksia päästä siivoamamaan jotain pizzerioita eikä muillakaan vartijoilla ole koulutusta. Joten miksi viettää 1,5-5 vuotta jossain ammattikoulussa, kun voi käydä esimerkiksi siivoamassa tai petaamassa jonkun vanhuksen sänkyä? 

Tietenkin koulutettu sairaanhoitaja voisi saada vähän parempaa palkkaa, mutta se ei näytä hyvältä paikallisessa kapakassa, että joku nyt olisi jotain kouluja käynyt. Siis töitä varmasti löytyy jos ei kouluja ole käyty, mutta noista töistä maksettava korvaus voi olla melko pieni. Eli maassamme tarvitaan työvoimaa, mutta työvoimalle ei haluta maksaa palkkaa, ja työvoiman irtisanomisen pitää olla niin helppoa, että työnjohtaja jolla on aina kiire vain ilmoittaa että "tuossa on ovi". 

Meillä Suomessa on sellainen ongelma, että meillä tarvitaan työvoimaa. Mutta alat joissa työvoiman tarve on suurta eivät ole kovin arvostettuja. Itseasiassa joissakin noista tehtävistä, jotka ovat aina auki ainoa palaute on se, että kuinka huonosti työ on tehty. Ja mitään muuta palautetta ei edes yritetä antaa, koska hyvin tehty työ on itsestään selvyys. Eli tuollainen ilmapiiri varmaan saa aikaan sen, että joku palaa työpaikalla loppuun tai kokee syvämasennusta. 

Hyvinvointivaltio on tietenkin asia, joka on päällimmäisenä meidän kaikkien puheissa. Mutta sitten kun lähdetään puhumaan esimerkiksi hyvinvointivaltiosta, niin jokaisella ihmisellä on vähän oma näkemys siitä, mitä tuo termi milloinkin tarkoittaa. Kun puhutaan esimerkiksi ilmaisesta terveydenhuollosta, niin kuitenkin meiltä peritään jatkuvasti terveyskeskusmaksuja, jotka eivät ole mitään nimellisiä summia, vaan kyseessä on melko suuresta summasta rahaa, varsinkin jos ne joutuu joku työtön maksamaan omasta pussistaan. Tuolla maksulla halutaan tietenkin kannustaa ihmisiä tekemään työtä oman terveytensä eteen, mutta sitten taas kysytään sitä, että montako kertaa vuodessa keskiverto ihminen ylipäätään käy terveyskeskuksissa? 

Kun taas puhutaan kirjastoista, niin tietenkään meistä kenenkään ei tarvitse lukea mitään, koska esimerkiksi lukeminen ei ole sellainen asia, mikä vie keneltäkään henkeä. Kukaan ei siis kuole, jos hän ei saa kirjaa luettavakseen, joten tuollaisesta asiasta on joidenkin poliitikkojen mielestä hyvä karsia menoja. Mutta sitten on tietenkin joukko ihmisiä jotka käyvät kirjastoissa, koska heillä ei muuta ajanviettopaikkaa ole. Eli kyseessä on ihmisiä joilla ei ole rahaa eikä haluja istua esimerkiksi kaljaremmissä tai kapakoissa. 

Tai ihmisiä joille kirjasto tarjoaa mahdollisuuden päästä hetkeksi pois kotoa viettämään hetken aikaa ilman vanhempien tai puolison valvovaa silmää. Tuolloin kyseessä on se paljon puhuttu psykofyysinen kokonaisuus. Vaikka ihminen olisi kuinka loistavassa ja läheisessä suhteessa toiseen ihmiseen, niin aina välillä sitten tarvitaan myös ihan omaa aikaa. Eli kukaan ei varmaan jaksa joka päivä istua ja tehdä töitä esimerkiksi puolison kanssa. 

Meillä Suomessa on markkinatalousmalli. Siinä korostuu sosiaalinen sekä taloudellinen darwinismi, jossa kysyntä karsii epäkelvot toimijat pois markkinoilta. Tuon mallin mukaan toimittaessa valtio sekä sen edustaja kunta tarjoavat vain niitä palveluita, joita niiden on pakko tarjota. Siis valtion rooli yhteiskunnan jokapäiväisessä toiminnassa on tässä mallissa minimaalinen. Ja suuri osa esimerkiksi vapaa-aikaan kuuluvista palveluista ostetaan yksityisiltä toimijoilta. 

Ongelma meillä Suomessa on resurssien kohdentaminen. Jos jonnekin annetaan jotain, niin se on joltain toiselta pois. Meidän yhteiskunnassamme ei ole rajattomiin resursseja. Eli vaikka me kuinka haluaisimme vastata esimerkiksi siihen tarpeeseen, mitä työmarkkinoilla on, niin kuitenkaan me emme voi aina olla muille mieliksi. Meidän pitää aina tasapainotella sen välillä, että kykenemmekö tekemään jotain työtä, olemmeko tuohon työhön sopivia tai jaksammeko me tehdä kyseistä työtä. Jos esimerkiksi kioskin työntekijä karjuu asiakkaalleen, niin se tietenkin karkottaa heidät pois. Kun asiakkaita ei ole, niin kioski menee konkurssiin. 

Meillä Suomessa on pulaa esimerkiksi sairaanhoitajista, mutta kaikki vain eivät ole tuolle alalle sopivia. Mutta samaan aikaan tarvitaan siivoojia, sekä muita vastaavia toimijoita. Eli kukaan ei vielä ole tarvinnut sähkömiestä, putkimiestä tai automekaanikkoa. Kun me katsomme esimerkiksi sitä, miksi nimenomaan sairaanhoitajista on pulaa, niin johtuukohan se siitä, että työ on huonosti palkattua, sekä vastuunalaista ja osittain myös rasittavaa. Eli kun keskustellaan siitä, että joku menettää esimerkiksi työkykynsä tai kohtaa työuupumusta, niin silloin tietenkin meidän pitää muistaa, että työuupumusta koetaan aivan jokaisessa työssä. 

Työuupumus tietenkin tarkoittaa sitä, että henkilö siirtyy sairaslomalle ja sitä kautta eläkkeelle. Todella loistava vaihtoehto, joka varmaan saa tilastot näyttämään hyvältä, kuten alussa kirjoitin. Jos työ- tai työttömyysuupunut henkilö lähetetään sairaslomalle, niin hän ei enää rumenna esimerkiksi työvoimatoimistojen tilastoja. Mutta sitten hän varmasti siirtyy toiselle luukulle, eli valtion kannalta katsottuna hänestä koituvat kustannukset ovat vain siirtyneet toiselta luukulta toiselle. 

Venäjä itse aiheuttaa tilanteen, missä Ukrainan tuki voidaan perustella.

Sanotaan että rikolliset sekä huumemiehet ovat itse parhaita puhumaan huumeiden käyttöä sekä alamaailmaa vastaan. Jos rikollinen uhkailee yleisöään, niin silloin hän oikeuttaa kovat viranomaistoimet ihmisten mielessä. Eli ihminen itse silloin omalla toiminnallaan lietsoo ajattelutapaa, mihin kuuluvat kovat toimenpiteet rikosten ehkäisyssä. Jos taas tuota tilannetta sekä esiintymistapaa tarkastellaan esimerkiksi kansainvälisen tai valtioiden välisen näkökulmasta, niin uhkaukset ovat sellaisia asioita, joilla oikeutetaan esimerkiksi sotilaallinen apu vastapuolelle. 

Eli jos valtio tai valtion edustaja uhkailee ihmisiä sekä varsinkin lapsia sekä naisia, niin silloin tietenkin tuo asia saa aikaan tilanteen, jossa valtio lähtee hakemaan apua itselleen. Venäjän kohdalla tilanne eskaloituu siten, että esimerkiksi Dmitri Medvedevin kaltaisten ihmisten ajatellaan edustavan suoraan Venäjän valtiota. Ja mikäli valtion edustaja hyväksyy rikokset sekä varsinkin seksuaalirikokset ja avoimen väkivallan mikä kohdistuu siviileihin, niin silloin hän kyllä pelaa vihollisen pussiin. 

Mikäli Medvedev on jostain syystä hyväksynyt kansanmurhan, niin hän varmaan on myös hyväksynyt myös seksuaalisen sekä muun pahoinpitelyn, mikä usein liittyy kansanmurhaan.  Dmitri Medvedevin lausunto saattaa tyrmistyttää, mutta kuten tiedämme niin hänen kaltaisensa ihmiset ovat niitä, joiden avulla voi jokainen länsimaa perustella itselleen sitä, miksi Ukrainaa tuetaan. Jos Venäjän korkeaan johtoportaaseen kuuluva henkilö puolustaa etnistä puhdistusta sekä kansanmurhaa sekä esimerkiksi raiskauksia, niin silloin tietenkin me muut voimme vain katsella suu auki tuota toimintaa, jossa uhkailu sekä rikosten puolustaminen palvelevat lännen sekä erityisesti NATOn etua paremmin kuin mikään muu asia maailmassa. 

Medvedevin viesti on se, että jos joku ei tarvitse valtiota, niin sen voi aivan hyvin liittää Venäjään. Tuo näkemys tietenkin kielii siitä, miten kansallismielinen sekä siirtomaahenkinen sekä kolonialistinen Venäjän johto tällä hetkellä on. Siis jos valtion olemassaolon oikeutusta tarkastellaan tuon kirjoituksen valossa, niin silloin pienempien valtioiden pitäisi pyytää Venäjältä lupa olemassaoloonsa. Jos taas ajatellaan että Ukrainaa johtaa natsipuolue, niin samalla tavalla Venäjää johtaa tällä hetkellä kansallismielinen äärioikeistolainen juntta, joka tietenkin ottaa kaiken irti asemastaan. Eli natsi-aate ei juurikaan eroa  rodina-aatteesta, jonka mukaan kaikkien maailman slaavilaisten kansojen pitäisi liittyä Venäjään. 

Uhkailu sekä tietynlainen aggressiiviseksi katsottu toiminta sai maamme esittämään NATO-jäsenyyshakemuksen. Siis kukaan ei tiedä että kuinka paljon informaatiovaikuttamista Venäjä harrastaisi ilman tuota maamme NATO-jäsenyyttä. Mutta tuo asia tietenkin saa aikaan sen, että olemme ehkä säätyneet Venäjän kovimmalta vaikuttamiselta. Suomessa median käyttö mielipiteen vaikuttajana on oikeastaan uusi ilmiö. Tuolloin hyökätään usein henkilöä vastaan eikä tuota toimintaa muka voida viedä valtiolliselle tasolle. Eli kun jostain kansanedustajasta tai keskeisestä some-hahmosta tehdään "varoittava esimerkki", niin silloin toivotaan suun pysyvän kiinni asioista, jotka tuon trollaamisen takana olevat tahot haluavat salata. Tuolloin viesti on se, että jos henkilö ei myönny uhan ja pelottelun edessä, niin hän kokee kovia. 

Jos ajatellaan että esimerkiksi Suomeen ei muka ennen NATO-jäsenyyttä kohdistunut minkäänlaista uhkaa, niin tietenkin voidaan sanoa, että Venäjän valtion johto ei ehkä suoraan ajatellut tai ainakaan ilmoittanut haluavansa hyökätä Suomeen. Mutta toisaalta kukaan meistä ei koskaan edes varmaan saa tietää mitä Venäjän johtoportaassa on asioista puhuttu. Siis tämä äskeinen lause on sellainen "entä jos"-tyyppinen toteamus. Me emme varmasti voi tietää sitä, mitä olisi tapahtunut jos emme olisi esittäneet NATO-hakemusta noin vuosi sitten. Ehkä Venäjä silloinkin sanoisi että se ei meitä mitenkään aio uhata, mutta sitten kuitenkin asia voidaan käsittää niin, että Venäjä ei ehkä tuon jäsenhakemuksen sekä NATOn jäseneksi tulon yhteydessä uskalla tai halua sanoa kaikkea mitä he muuten sanoisivat. 

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/elon-musk-paasti-putinin-ja-venajan-irti-twitterissa-medvedev-julkaisi-heti-hyytavan-tekstin-ukrainasta/435e7611-e826-468b-b190-719b2cb59d1c

Millainen NATO-Suomesta sitten tulee?

Maamme on olut vasta pai päivää NATOn jäsen. Eli se millaista politiikkaa aiomme NATOssa noudattaa tietenkin on tulvivaisuuden kysymys. Mutta se että tuo politiikka muotoutuu tuon jäsenyyden myötä varmasti on kaikilla tiedossa. Siis NATO-politiikkamme hakee vasta suuntaansa, ja se että miten aiomme sitten tuota jäsenyyttä käyttää, niin että se hyödyttää sekä Suomea että NATOa tietenkin tulee olemaan tärkeässä asiassa. 

Uskoisin että maamme johto tulee jatkossakin noudattamaan aktiivista ulkopolitiikkaa, mutta kuitenkin niin, että tuemme länsimaisia arvoja sekä demokratiaa ja ihmisoikeuksia sekä myös olemme valmiit puolustamaan omia arvojamme tarvittavin keinoin. Se että me olemme ensin NATOssa osoittaa sen, että olemme panostaneet jotain tärkeää maamme puolustukseen, joka ei toki voi levätä esimerkiksi pelkästään toisten valtioiden varassa. 

Tietenkin meillä on velvollisuus jatkossakin puolustaa omaa maatamme, mutta toisten valtioiden tuki antaa meille uutta selkänojaa. Mutta jos ajattelemme että NATO tuo meille velvollisuuden puolustaa myös muita, niin silloin me voimme samalla tavalla sanoa, että oma puolustuksemme ei saa olla arvaamattoman sekä vihamielisen naapurin hyväntahtoisuuden varassa. 

Tietenkin Venäjä voi nyt vaikuttaa jopa hyvin ystävälliseltä naapurilta, mutta tuossa maassa on aina mahdollista, että Venäjä saattaisi kokea esimerkiksi suomalaisten polkevan Venäjän kansalaisten oikeuksia. Ja sitten sieltä lähdetään kohti rauhaturvatehtäviä, joista olemme saaneet esimakua Mariupolissa sekä monissa muissa Ukrainan kaupungeissa. Eli aluksi polkaistaan pystyyn pari tasavaltaa, jotka sitten vain pyytävät Venäjää tulemaan apuun. 

Sen jälkeen nuo tasavallat vain liitetään Venäjään. Eli Venäjä olisi voinut suoraan tuoda parituhatta turistia Suomeen ja aloittaa tappelun viranomaisten kanssa. Ja tilannetta olisi ehkä saatu kärjistettyä sillä, että Venäjän media näkee kaiken mitä Venäjä tai sen eliitti tekevät oikeutettuna. Eli riittää että poliisi lyö venäläistä pampulla, niin siitä sitten revitään kovan luokan juttu Moskovassa. Se mikä tuohon väkivaltaan johti on sivuseikka. Riittää että venäläinen on kokenut kovia, ja sitten Putin vaatii kostoa. 

Tietenkään tuo vihamielinen taho ei saa käyttää maatamme myöskään esimerkiksi informaatio- tai hybridivaikuttamisen tukikohtana. Eli tuo niin sanottu hybridivaikuttaminen on ollut varmaan yksi syistä, miksi olemme nyt liittyneet NATOoon. Kun ajatellaan esimerkiksi sitä mitä jotkut NATOoon myötämielisesti suhtautuneet poliitikot ovat kokeneet, niin sellainen suuren luokan henkilökohtaisuuksiin menevä sekä henkilökohtaisten asioiden levittely eivät varmaan kenestäkään tunnu kovin mukavilta. Eli toisten terveystietojen sekä muiden vastaavien asioiden levittely kertoo siitä, miten hienoja malleja nuo ihmiset oikeastaan käyttävät vaikuttaessaan toisten maiden sisäisiin asioihin. 

Heillä on kaksi linjaa, joista toinen on näennäisen demokraattinen malli, missä kuitenkin jatkuvasti tuetaan Venäjän mallia, ja sitten on toinen linja, jossa niitä, jotka ovat noita ihmisiä edes uskaltaneet vastustaa syytellään sekä halvennetaan kaikin tavoin. Siis tietenkin nuo ääriaineksista koostuvat ajattelijat käyttävät hyväkseen sananvapautta, sekä vetoavat siihen kaikin tavoin. Mutta sitten kuitenkaan he eivät hyväksy kenenkään muun mielipiteitä, jos ne ovat ristiriidassa noiden tahojen omaksuman autoritarista hallintomallia tukevia ajatusmaailman kanssa. 

Jos ajatellaan että esimerkiksi Venäjä ei hyväksy NATOn ydinaseita, niin sitä tietenkään ei koskaan mainita, että Venäjä kuitenkin jatkuvasti leveilee ydinaseilla. Se että Venäjä olisi ehkä oman lausuntonsa mukaan pidättäytynyt ydinaseiden käytöstä, jos maamme ei olisi NATOn jäsen on pelkkää sanahelinää. Ydinaseiden käyttö esimerkiksi tilanteessa, missä konventionaalinen asevoima on jäänyt alakynteen on aivan mahdollista. Eli vaikka joku valtio hokee jatkuvasti, ettei se käytä ydinaseita, ellei sitä vastaan ensin hyökätä noilla aseilla on aivan yhtä tyhjän kanssa. 

Esimerkiksi Venäjällä on laki, jonka mukaan hyökkäyssota on kielletty. Kuitenkin tuo valtio aloitti erikoisoperaation Ukrainassa, mikä tietenkin voidaan tulkita sodaksi, koska siellä on valtavia tuhoja. Tuosta me näemme että esimerkiksi lakikirjat eivät paljon paina, kun joku tarpeeksi vahvana itseään pitävät taho päättää ajaa omia asioitaan sotilaiden sekä aseiden avulla. 

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/huojentuneet-tutkijat-tallainen-voi-olla-aktiivinen-nato-suomi-ydinasepolitiikkaan-tulee-uusi-raide/d5d5373e-7f6c-49ad-aea0-e451681233ca

Mitä Pekka toverin olisi pitänyt sanoa?

Kenraali evp. Pekka Toveri aloittaa uuden vaiheen elämässään kokoomuksen kansanedustajana. Tietenkin hänen paikkansa on uusien edustajien tavoin takarivissä, mutta sitten tässä on mediassa käyty keskustelua siitä, että Pekka Toveri on sanonut olevansa kiinnostunut puolustusministerin tehtävistä. Ja siihen sitten on kommentoitu, että kenraali sovittelemassa vähän isoja saappaita itselleen, ja muutenkin tuosta pääkirjoituksesta tulee sellainen vaikutelma, että siinä vähän aiotaan ojentaa uutta edustajaa, sekä saada "hänet muistamaan asemansa". Se mitä sitten tähän Pekka Toverin lausuntoon tulee, niin mitä hänen olisi pitänyt vastata, jos toimittaja tai joku muu kysyy häneltä mitä paikkaa tai roolia hän eduskunnassa itselleen toivoo? 

Olisiko parempi että Pekka Toveri olisi vastannut tuohon kysymykseen, että "hän istuu kuin kusi sukassa ja äänestelee muiden mukana" tai "että aikoo hän kuuliaisesti seurata puoluejohdon määräyksiä"? Tuollaiset vastaukset eivät varmaan vakuuta äänestäjiä siitä, että heidän kannattaa antaa äänensä juuri Pekka Toverille. Eikä kukaan ole vielä saanut yhtään  paikkaa hallituksessa, mutta kuten tiedämme, niin kunnianhimoa pitää olla. Jos ihminen ei tuo itseään esiin, niin mitä varten hän lähtee ylipäätään eduskuntaan? Tässä Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa on aistittavissa jonkinlainen tuohtumus tai vastaava Pekka Toverin lausuntoa kohtaan. 

Eli tässä taas kysyn että ketä maassamme oikeastaan pitää miellyttää? Siis mitä Pekka Toverin olisi pitänyt sanoa?  Hän sanoi että "puolustusministerin tehtävät tietenkin kiinnostavat, mutta ensimmäisen kauden realiteetti ovat toiset". Eli mitä vikaa tuossa vastauksessa on? Kukaan ei taaskaan muuten ole minun mielipidettäni käynyt kysymässä, mutta tässä sitten kuitenkin senkin ilmaisen. Meillä kaikilla on varmaan kiinnostuksia monenlaisia tehtäviä kohtaan, mutta kuitenkin realiteetti voi olla toinen.

Puolustusvoimien näkemys entisten upseereiden osallistumisesta politiikkaan voi olla epäilevä, mutta kuitenkin kun upseeri on tehtävänsä jättänyt, niin hän on vapaa myös osallistumaan politiikkaan. Siis onko muuten puolustusministeriöstä tullut mitään paimenkirjettä asiasta, vai onko kyseessä joku suusanallinen kehotus olla poissa silmistä tai mielestä, kuten pahasti voidaan sanoa. Onko Puolustusvoimien tai ministeriön virallinen kanta asiaan se, että entinen upseeri ei saisi osallistua politiikkaan, vai onko se vain joku perinne? Tanskassa kuulemma virassa olevat upseerit saavat olla puolueiden jäseniä sekä osallistua poliittiseen elämään. 

Kuvat HS:n Pääkirjoitus: https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000009500267.html

Tai siis jos lähdetään siitä, että entinen upseeri saa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun mutta ei politiikkaan, niin miten politiikka eroaa yhteiskunnallisesta keskustelusta? Vai eikö puolustusvoimat olekaan yhteiskunnan osa, jota koskevat päätökset tehdään myös viimekädessä eduskunnassa? Ja eikö tuon laitoksen työntekijöillä ole oltava samat mahdollisuudet vaikuttaa kuin muillakin maamme kansalaisilla, vaikka tietenkin esimerkiksi upseerin puoluejäsenyys voi olla vähän vaikea niellä. Mutta kuitenkin kun upseeri lähtee, niin hän on sikäli vapaa puhumaan sekä esiintymään, kunhan muistaa ettei paljasta esimerkiksi virkasalaisuuksia. 

Kokoomus tietenkin voitti vaalit, joten puolueen puheenjohtaja Petteri Orpo kokoaa hallituksen, ja jos hän haluaa toimivan koalition, niin silloin tietenkin ministerien salkuista käydään kauppaa. Eli ei ole niin sanottu, että esimerkiksi puolustusministerin salkku tulee Kokoomukselle, koska sen pitää myös muille puolueille luvata jotain, jotta nämä suostuvat tekemään hallitusyhteistyötä voittajan kanssa. Jos kukaan ei suostu hallitusyhteistyöhön voittajapuolueen kanssa, niin silloin seuraa ongelmia. Esimerkiksi vähemmistöhallituksen on vaikeaa viedä läpi ohjelmiaan eduskunnassa. 

Samoin ihmisen pitää osoittaa äänestäjilleen, että hän on juuri se valinta, jolle heidän kannattaa äänensä antaa. Eli tuota tilannetta pitää ajatella siten, että Pekka Toveri on ikään kuin työhaastattelussa, jossa hän myy omaa osaamistaan, aatettaan sekä samalla myös persoonaansa äänestäjille. Ihmisellä saa ja pitääkin olla kunnianhimoa, ja hän saa kyllä muuten tuoda noita asioita muiden ihmisten tietoon. Eli turha vaatimattomuus ei kaunista ainakaan työhaastattelussa. 

Eduskunnassa kaikki edustajat ovat periaatteessa saman arvoisia, joten kukaan ei siellä istu turhaan, ainakaan oman puolueensa näkökulmasta ajatellen.  Jokainen kansanedustaja on periaatteessa ehdolla myös ministeriksi. Kun hallitusta muodostetaan niin silloin tietenkin ministerien paikat jaetaan ensin koalition puolueille, ja sitten nuo puolueet tekevät sisäisen valinnan siitä, kuka saa minkäkin ministerisalkun. Ministerisalkku takaa sitten näkyvyyttä ja jos työn hoitaa hyvin, niin silloin voi seurata uusi kausi eduskunnassa. Mutta jos oma toiminta ei äänestäjiä miellytä, niin sitten tuo edustaja saa hakea sen jälkeen uutta työpaikkaa. 

Siis äänestys- ja muissakin tilanteissa on aivan sama, että onko edustaja uusi tai niin sanotusti vanha edustaja. Oma aktiivisuus sekä osaamisen osoittaminen muille sekä myös osaltaan se, että osaa perustella mielipiteensä niin, että muutkin sen voivat hyväksyä ovat asioita, jolla päästään eteenpäin myös politiikassa. 

https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000009500267.html?share=f6d9f902ad70f85ee1d772e77dc2cf30

https://www.verkkouutiset.fi/a/suorastaan-rimanalitus-hsn-kirjoitusta-pekka-toverista-arvostellaan/#b5ee1758

Venäjän kanta Suomen NATO-jäsenyyteen on odotetun kaltainen.

Venäjän vastalause maamme NATO-jäsenyyden johdosta on ollut aivan ennakoitavissa. Vai oliko joku oikeasti uskonut, että Venäjä meitä tulee onnittelemaan tuosta päätöksestä? Venäjän toiminta kertoo siitä, että sen asevoimat nojaavat yhä enemmän ydinaseiden käyttöön. Eli sijoittamalla ydinaseita Valko-Venäjälle sekä modifioimalla uuden satelliittinsa lentokaluston kuljettamaan ydinaseita tuo maa sitten linnoittaa rajojaan ulkomaista vaikutusta vastaan. 

Jos olisimme jääneet NATOn ulkopuolelle, niin silloin Venäjän johto sekä media kertoisi kansalle, kuinka paljon maamme olisi pelännyt Venäjän asevoimien iskukykyä. Venäjän asevoimien komentaja tietenkin hokee sitä, että maamme NATO-jäsenyys on tuonut epävakautta lähialueillemme, eli Venäjän asenne asioihin on se, että länsi on se, joka maailmaa ravistelee, ja Venäjän johto tietenkin on sellainen että sen näkemys rakentavasta ulkopolitiikasta on se, että jos joku ei taivu Venäjän uhkailujen edessä, niin silloin tuolle valtiolle, joka rohkenee vastustaa suurta ja mahtavaa Neuvostoliiton perillistä saa kokea sen voiman, mitä tuo valtio voi vastapuoleen käyttää. Siis tuo on se toimintatapa, jolla Venäjän toimintaa voidaan tarkastella. 

Venäjän johdon mukaan se aikoo vahvistaa esimerkiksi maamme rajojen lähellä olevia joukkojaan, mutta uskoisin että nuo suunnitelmat pantaisiin toimeen myös vaikka meidän maamme olisi jäänyt NATOn ulkopuolelle. Samoin Venäjä voi aivan helposti lennättää joukkoja meidän rajojemme läheisyyteen raskaiden kuljetuskoneiden sekä rautateiden avulla. Eli nykyisten ilmakuljetuskoneiden avulla voidaan joukkoja siirtää hyvin nopeasti, ja siksi niiden sijainti on yhdentekevä. 

Samoin jos ajatellaan esimerkiksi luotijunia sekä futuristisia hyperloop-junia jotka kykenevät kulkemaan nopeammin kuin suurin osa lentokoneista, niin noiden ultranopeiden junien avulla voisi myös joukkojen siirto tapahtua erittäin nopeasti. uuden sukupolven rautatiet mahdollistavat sellaisen kuljetuskapasiteetin, että missään ennen ei tuollaista kapasiteettia ole nähty. Eli noiden välineiden avulla voitaisiin kuljettaa paljon suurempia kokonaisuuksia kuin lentokoneilla nopeasti paikasta toiseen. 

Ja tietenkin tuo valtio haluaa näyttää voimaansa kaikkialla, joten seurauksena on ollut esimerkiksi Valko-Venäjän lentokoneiden aseistaminen ydinaseilla, ja se tietenkin voidaan tulkita siten, että Venäjä on entistä riippuvaisempi ydinpelotteestaan, joka ´pitää myös Vladimir Putinin vallassa. Venäjä aikoo ilmeisesti myös sitten tuoda ydinräjähteillä varustettuja Iskander-ohjuksia Valko-Venäjälle. Tuo kertoo siitä, että Venäjän valtio aikoo panostaa yhä enemmän ydinpelotteeseen, koska sen konventionaalinen iskuvoima ei ole tuottanut toivottua tulosta. 

Se että Venäjän doktriini ydinaseiden käytöstä sanoo jotain sellaista, että se ei noita aseita tule sitten ensin käyttämään, niin kuitenkin tuon valtion johto tai johtajat saattavat tehdä jotain aivan muuta kuin mitä he sanovat julkisuudessa. Se että Suomea puolustetaan tarvittaessa ydinasein ei tarkoita sitä, että myöskään Venäjän malli ydinaseiden käytöstä olisi niin puolustuksellinen, kuin Kreml haluaa tuon mallin esittää. Monissa skenaarioissa maailmanlaajuinen ydinsota saa alkunsa tilanteesta, jossa joku valtio ensin ei pärjää toiselle konventionaalisessa sodassa, ja sitten se päättää pyyhkäistä vastapuolen joukot pois ydiniskulla. 

Tuolloin sota sitten muuttuu sarjaksi ydinasein tehtäviä hyökkäyksiä sekä vastahyökkäyksiä, joissa kuolee miljoonia siviilejä sekä sotilaita. Tuon toiminnan seurauksena maapallolle tulee niin sanottu ydintalvi, jossa ihmiskunta supistuu lähes olemattomiin. Mutta ydinsota on tietenkin asia, mikä pelottaa ihmisiä. Ydinpelotteen tarkoitus on pelotella vastapuolta olematta hyökkäämästä omalle alueelle. Ja jos jollain valtiolla on ydinaseita, niin aina on mahdollista että se myös käyttää noita aseita. 

 https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/ven%C3%A4j%C3%A4n-p%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s-sijoittaa-ydinaseita-valko-ven%C3%A4j%C3%A4lle-voi-olla-merkki-siit%C3%A4-ett%C3%A4-ven%C3%A4j%C3%A4-on-yh%C3%A4-riippuvaisempi-ydinpelotteesta/ar-AA19uhDe?ocid=msedgdhp&pc=ENTPSP&cvid=6c8a4f52a448423ae3f063a91bca47ec&ei=16

Britannian asevoimien ex-komentajan kommenteista, joiden mukaan maamme on NATOssa lähinnä "henkistä tukea".

Kun ihminen kommentoi jotain, niin tietenkin olisi mukavaa kuulla perustelut tuohon kommenttiin. On tietenkin yksi mies, joka meitä vastustaa. Hän on Britannian asevoimien entinen komentaja, parlamentin ylähuoneen jäsen, joka on päättänyt norsunluutornistaan sanoa, että asevoimamme ei ole iskukykyinen. Koska kyseessä on mies, joka on syntynyt joulukuussa 1950, niin hän on ollut melko pitkään poissa komentorakenteesta, ja sen takia saattaa olla että hän ei ole vain perehtynyt esimerkiksi maamme asevoimien kalustoon. 

Eli jos upseeri ei ole enää aktiivipalveluksessa, niin häneltä vaaditaan tietenkin omaa henkilökohtaista halua tutustua esimerkiksi asevoimien uusimpaan kalustoon. Saattaa olla että tuon miehen kommentit ovat olleet vain ajattelemattomuutta tai sitten hän perustaa tietonsa johonkin seitsemän vuotta sitten esitettyyn Britannian puolustusministeriön raporttiin. Eli ratkaisevaa olisi sitten se, että miten lordi Sir Richard Dannatt perustelee mielipiteensä. Onko tuo asia sitten oikeasti sellainen, että se perustuu tietoon vai vain tunteeseen? Mutta ehkä hänellä oli sitten joku perustelu tuolle kommentilleen. Ja ehkä hän joku päivä jakaa tuota tietoa myös muille. 

Eli en tiedä miten lordi Dannatt on esimerkiksi seurannut tai osallistunut NATOn ja Suomen asevoimien yhteiseen harjoitteluun, mutta jos hänellä on jostain 1970-luvulta peräisin oleva käsitys siitä, mihin maamme asevoimat pystyvät, niin tietenkin hän voi silloin sanoa jotain, mikä ei enää ole totta. Siis maamme on tietenkin kehittänyt asejärjestelmiään sekä osaamistaan viimeisten kymmenen vuoden aikana, ja en tiedä sitten kuinka paljon Britannian asevoimien komentajalla oli seitsemän vuotta sitten aikaa esimerkiksi paneutua suomalaisten käyttämiin taktiikoihin tai osaamiseen. Tuolloin NATO-jäsenyys ei ollut ainakaan vakavasti otettava vaihtoehto maamme ulkopolitiikassa. 

Sanotaan että tuollaiset kommentit voivat olla hyvin ikäviä, mutta toisaalta sitten voimme samalla myös sanoa, että aina on olemassa ihmisiä jotka ajattelevat toisin. Eli hyvin ikävää kuultavaa tietenkin tämä meidän puolustusvoimiemme arviointi, mutta kuten me varmaan tiedämme, niin saattaa olla niin että tuo mies on ehkä saanut jotain vanhentunutta tietoa siitä, millaisia aseita tai millainen koulutus meillä nyt ylipäätään on. Kun sanotaan että meillä on jotain kehitettävää omissa varusteissamme tai osaamisessamme, niin tietenkään meistä kukaan ei ole täydellinen. Mutta kuten tiedämme, niin tietenkin on ikävää lukea tuollaisia kommentteja, tulivat ne kenen tahansa suusta. Eli olisi varmaan mukavaa myös kuulla selitys noille hiukan oudoilta vaikuttaville kommenteille. 

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009500604.html

https://en.wikipedia.org/wiki/Richard_Dannatt

Vaikka mitä haluaisimme, niin olemme nyt NATOn ydinaseiden muodostaman kilven takana.

Kun me suomalaiset puhumme jotain esimerkiksi ydinaseista, niin kuten olen monta kertaa kirjoittanut niin jos ydinaseita on, niin niitä voidaan silloin käyttää. Tietenkin me kaikki olemme toivoneet että ydinaseita ei enää tarvita, tai että ydinaseet poistuvat. Mutta kuten me kaikki olemme huomanneet, niin myös Venäjä käyttää mielellään ydinaseiden uhkaa oman politiikkansa sekä etunsa ajamiseen. Tuolloin myös NATO katsoo tietenkin tarvitsevansa sellaisen uhan, jolla se voi estää Venäjää vaikuttamasta asevoimien sekä pelottelun avulla Eurooppaan. 

Siis kuten tiedämme, niin maamme idänpolitiikka muuttuu jatkossa sellaiseksi, että siinä on mukana pelota, jollaista emme koskaan voi sivuuttaa. Eli jos NATO-joukkojen konventionaalinen iskuvoima ei riitä Venäjän hyökkäyksen torjumisessa, niin se aiheuttaa sen, että ydinaseiden käyttöä lähdetään arvioimaan. Siis tämän takia meidän pitää ymmärtää myös sellainen asia, että jos olemme sodassa Venäjää vastaan, niin emme ehkä voi vaikuttaa siihen, että päättääkö NATOn johto käyttää ydinaseita vai ei. 

Pelko vei aikoinaan Baltian NATOoon. Ja samoin sama pelko Venäjän hyökkäyksestä vei myös Suomen sekä Ruotsin NATO-tielle. Mutta jos puhumme pelotteesta, niin jos Venäjän toimia katsotaan tarkemmin, niin silloin voimme kysyä, että käyttääkö Venäjä itse muuta kuin pelottelua ulkopolitiikassaan? Siis tietenkin Putin mielellään korostaa valtioiden välistä ystävyyttä, mutta sitten kuitenkin jos toinen ei myönny tuon miehen vaatimuksiin, niin seurauksena on sitten itku. 

Eli onko Putin tehnyt jotain, jonka takia meidän pitäisi kuunnella hänen vakuuttelujaan siitä, että hän ei muihin maihin tule hyökkäämään? Jos Putinilla on ydinaseita, niin hän voi niitä myös käyttää. Joten jos jollain maalla on ydinaseita, niin aina on mahdollista että noita aseita käytetään. 

Mutta jos sitten palaamme siihen, mistä olemme tehneet päätöksen sekä siihen, että meidän idänsuhteemme liittyvät jatkossa myös pelotteeseen, niin meidän pitää kuitenkin arvioida asioita siltä kannalta, että Venäjä käyttää tai ainakin on käyttänyt mielellään pelottelua omassa ulkopolitiikassaan. Eli esimerkiksi venäläisten mellakat Baltiassa saivat aikoinaan aikaan sen. että Baltian maat liittyivät NATOoon. 

Tuolloin myös Suomessa heräsi huoli siitä, että mitä jos Putin tuo sitten meille Suomeen 2000-3000 kappaletta venäläisiä turisteja, jotka sitten alkavat tapella poliisien kanssa. Tuolloin tietenkin Putin kertoo kaikille, että hän vain tulee suojelemaan omia kansalaisiaan, jos hän lähettää joukkojaan Suomeen. Sanotaan että tuolloin Tallinnan mellakoiden aikaan vuonna 2007 oli erittäin lähellä että provokaatio ei onnistunut, ja jos venäläisten verta olisi vuodatettu, niin Viron itsenäisyys olisi yhdessä muun Baltian kanssa ollut mennyttä. Ja tuolloin kyseessä oli Neuvostosotilaiden patsaan siirtäminen eikä mitään sen suurempaa tarvittu, kun Putin sitten sai aiheen ryhtyä esittelemään omaa tapaansa hoitaa ulkopolitiikkaa. 

Kyseinen tapa perustuu siihen, että toisella osapuolella pitää olla valmiudet kuunnella sitä, mitä Putin sanoo. Tuo tarkoittaa sitä, että Putin komentaa mitä muiden pitää tehdä. Ja hänen ei tarvitse mitään muuttaa niissä lausunnoissa, mitä hän sattuu milloinkin antamaan. Tuossa mallissa muiden tehtävänä on seurata kuuliaisina sitä, mitä Putin sattuu milloinkin sanomaan. Ja jos toisen lausunnot eivät miellytä, niin silloin tietenkin käytetään voimaa aivan säälittä. 

Mutta se miten Putin kohtelee muita on sitten sitä, että hänen ei tarvitse omasta mielestään kuunnella muita kuin itseään. Eli hän on vahvempana oikeutettu kävelemään toisten yli ja sulkemaan korvansa muiden mielipiteiltä sekä kannanotoilta. Ja tietenkin jokainen katujengi tai muu rikollinen, joka sattuu omistamaan Venäjän passin ottaa kaiken irti tuosta asenteesta. Eli ainoa joka on oikeassa ja jota kannattaa seurata on Vladimir Putin. 

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001507006.html

 https://www.uusisuomi.fi/uutiset/tutkija-suomen-eteen-tulee-nyt-iso-pohdinta-naton-ydinaseista/06aba2b5-c87a-4101-a107-de46dd1c767a